Ruokarauha! 6+2 vinkkiä, miten pärjätä nirson lapsen kanssa

Ruokarauha! 6+2 vinkkiä, miten pärjätä nirson lapsen kanssa
Kuva: Canva

Teksti Reetta

Lapsen nirsoilu voi olla hermoja raastavaa. Miksei se nyt syökään tuota lohikeittoa, joka viimeksi maistui hyvin? Miksi se ei uskalla edes maistaa herneitä? Miksi se saa hermoromahduksen siitä, että lautasella kalapihvi koskettaa perunamuusia? Miten se voi edes kasvaa kun se syö noin vähän?!

Lapsen syömättömyys tai niukasti syöminen huolettaa, koska se liittyy vahvasti hengissä selviämiseen ja kasvuun. Vanhempi huolestuu niin, että mukaan tulevat pian kielteiset tunteet: ärtymys, suuttumus, ahdistus, turhautuneisuus ja pelko. Ruokailuhetkistä tulee tahtojen taistelukenttä, jossa vanhempi maanittelee, uhkailee ja lopulta antaa periksi, jotta saisi lapsensa syömään edes jotain. Lapsi huomaa pian, minkä vallan hän on saanut, ja käyttää tätä sumeilematta. Tai lapsi huomaa vanhemman ahdistuksen ruokailutilanteissa ja ahdistuu itsekin. Soppa on valmis!

Ruokarauha saavutetaan, kun vanhempi ymmärtää nirsoilun taustasyyt ja tätä kautta osaa toimia lapsen kanssa niin, ettei hän eikä lapsi enää ahdistu ruokailusta.

Nirsoilu, tai kauniimmin sanottuna valikoiva syöminen, on pienillä lapsilla hyvin tavallista. Yleensä se alkaa noin 2-3 vuoden iässä ja saattaa kestää aina eskari-ikään asti, joskus pidempäänkin. Nirsoilu liittyy lapsen normaaliin itsenäistymiskehitykseen: minä itse päätän syönkö vai en. Tätä kannattaakin kunnioittaa sen sijaan, että maanittelisi lasta syömään vielä kolme lusikallista tai maistamaan edes. Jos lasta painostaa syömiseen, tapahtuu syöminen tällöin aikuisen toiveista käsin, kun taas syömisen pitäisi perustua omaan sisäiseen motivaatioon, toisin sanoen nälkään. Terve lapsi yleensä tunnistaa, milloin on syönyt riittävästi. Syömisestä voi herkästi tulla vallankäyttöväline, jolloin lapsi saattaa syödä miellyttääkseen vanhempaa, tai kieltäytyy syömästä osoittaakseen uhmakkuutta tai kokeillakseen rajojaan.

Joskus nirsoilun taustalla voi olla jokin terveydellinen syy. Jos syöminen aiheuttaa lapselle kipua tai epämukavaa oloa, kuten vaikka refluksissa, allergioissa tai ummetuksessa, ei ole ihmekään ettei lapsi syö. Joskus taas ruoan käsitteleminen suussa voi olla hankalaa johtuen suun alueen motorisista pulmista tai rakenteellisista haasteista: lapsi voi oikeasti pelätä tukehtuvansa ruokaan, tai hän yökkii tai yskii ruokaillessa usein.

Joitakin lapsia uudet ja vieraat asiat pelottavat. Samalla tavoin kuin he välttelevät vaikkapa juhlissa vieraita aikuisia piiloutumalla vanhemman taakse, he välttelevät myös heille tuntemattomia ruokia (ihmisen evoluutionkin kannalta hyvin järkevää). Tällöin ”maista nyt vaan!” tuntuu heistä liian isolta vaatimukselta.

Joillakin lapsilla saattaa nirsoilun taustalla olla aistisäätelyn pulmaa: aistit saattavat olla yliherkkiä tai aliherkkiä, tai lapsella voi eri aistien alueella olla sekä yli- että aliherkkyyttä. Jos esimerkiksi tuntoaisti on yliherkkä, lapsi saattaa kokea pienen kutittelun kipuna ja häntä häiritsevät vaatteiden pesuohjelaput ja saumat. Jos makuaisti on yliherkkä, hän ei ehkä siedä rapeita tai mausteisia ruokia vaan yökkii tai sylkee ne ulos suusta. Eineslihapullat ovat hänen lempiruokiaan siksi, että ne maistuvat aina tismalleen samalta, mutta kotona tehdyt lihapullat eivät kelpaa, koska  harvoinpa niihin saa mausteet laitettua prikulleen samalla tavalla. Tällainen lapsi myös tunnistaa sokkona, syökö hän Arlan vai Valion mansikkajogurttia.

Vinkit nirsoilijan kanssa pärjäämiseen

  1. Yritä pikkuhiljaa sisäistää tämä: Aikuinen päättää milloin ja mitä syödään, mutta lapsi päättää minkä verran syö, tai syökö ollenkaan. Lapsen energiantarve voi vaihdella päivittäin. Jos lapsi joskus syö vain pari puraisua mutta kasvaa hyvin ja jaksaa touhuta, ei kannata vielä huolestua. Lapsella voi olla myös useita kuukausia kestävä vaihe, jolloin hän syö tosi vähän, ja tätä taas voi seurata vaihe jolloin ruoka maistuu selvästi paremmin.
  2. Uusien ruokien pitää tulla lapselle ensin tutuksi, jotta hän uskaltaa maistaa niitä. Aikuisen tehtävä on siis sitkeästi tarjota lapselle monipuolisesti erilaisia ruokia, vaikka lapsi ei niitä söisikään. Omalla esimerkillä voi näyttää lapselle, että uusiakin ruokia on turvallista maistaa.
  3. Laita uusi ruoka tarjolle erilliselle lautaselle, jotta se ei pääse koskettamaan lapsen lautasella olevia ruokia, jos lapsi ei tätä siedä.
  4. Uusiin ruokiin voi tutustua muutenkin kuin maistamalla. Niitä voi ensin koskettaa sormella ja sitten haistella. Sen jälkeen voi koskettaa huulilla tai kielellä, ja sitten vasta puraista pienen palan. Voit sanoa lapselle, että jos ruoka tuntuu epämiellyttävältä, saa sen sylkäistä pois. Tämä vie paineen pois syömisestä. Joskus voi olla, että pienen puraisun jälkeen lapsi pitääkin mausta.
  5. Ota lapsi mukaan kokkailuun! Joskus lapsi voi syödä ruokia paremmin, kun hän on itse ollut valmistamassa niitä ja tietää, mitä ne sisältävät.
  6. Hae apua neuvolasta tai kouluterveydenhuollosta, jos olet lapsen syömisestä todella huolissasi, tai jos lapsen valikoiva syöminen merkittävästi haittaa arkea. Lastenlääkäri osaa tutkia terveydellisiä syitä. Asiantunteva puheterapeutti osaa arvioida syömisen motorisia taitoja ja suun rakennetta. Sensorisen integraation koulutuksen käynyt toimintaterapeutti taas osaa arvioida, onko lapsella aistisäätelyn pulmia nirsoilun taustalla.

Bonusvinkki 1, jos siellä kotona olohuoneen lattialla lelukaaren alla köllöttelee pieni vauva: ota hänet mukaan perheen ruokailuhetkiin jo pienestä pitäen, jotta hän näkee perheenjäsentensä syövän erilaisia ruokia. Samalla hän saa myös hajuaistimuksia ruoista. Ehkä hän myöhemmin uskaltautuu rohkeammin maistamaan ruokia, joiden ulkonäön ja tuoksun hän jo tunnistaa.

Bonusvinkki 2, jos siellä syöttötuolissa istuu isompi vauva tai taapero: anna erilaisia ruokia hänelle käsiteltäväksi. Se voi olla ihan sosettakin, jos sotku ei haittaa, tai aloita vaikka maissinaksuilla. Näin uusille ruoille siedättyy myös tuntoaisti. Jos sormiruokailu kiinnostaa enemmänkin, kurkkaa Simppelin Sormiruokakeittiön sormiruokailun ABC.

Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Meidän perheessä herkutellaan joka päivä

Ravintoketjun huipulla tuulee

Kulinaristia kasvattamassa

Lähteitä:

www.getpermissionapproach.com

Marsha Dunn Klein (2019). Anxious Eaters, Anxious Mealtimes. Practical and Compassionate Strategies for Mealtime Peace.

THL (2019). Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille.

Reetta

Olen kahden pienen lapsen äiti tasapainoilemassa perhe-elämän ja liian innostavan työn välillä. Kun joka arkipäivä saan tehdä töitä, jaksan illat ja viikonloput leikkiä, lukea ääneen, rakentaa legoilla, pyyhkiä tahroja lattiasta, lohduttaa ja selvitellä riitoja. Parasta viikonlopussa: Thank God It's Sunday!