Vanhempien esimerkki ensiarvoisessa asemassa lasten ja nuorten syömishäiriöiden ehkäisyssä

Vanhempien esimerkki ensiarvoisessa asemassa lasten ja nuorten syömishäiriöiden ehkäisyssä

”Äiti, miksi sinä syöt aina vaan salaattia?”

”Äiti, miksi sinä et ota karkkia?”

Nämä kommentit kuulin alle 4-vuotiaan tyttäreni suusta, kun syömishäiriöni oli aktiivinen. En ollut uskoa korviani: miten niin pieni voikaan kiinnittää huomiota siihen, mitä minä syön lounaaksi? Tai huomaa sen, kun minä en ota karkkia jälkkäriksi, vaikka pieni sai omat karkkinsa?

Nykyään, syömishäiriöni ollessa epäaktiivinen, olen todella tarkka siitä, miten meillä puhutaan ruuasta, herkuista ja ruoan terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä.

Syömishäiriön vaikutus koko perheen ruokailuun

Syömishäiriö näkyy vartaloa useammin ruokapöydässä ja ruokavalinnoissa. Pahimmillani söin pelkkää salaattia, riisikakkuja, pilttiä ja hedelmiä. Olen kuitenkin aina ollut tarkka siitä, mitä lapselleni tarjoan ruuaksi. Pelkkä riisikakku ei riitä. Sen päälle on hyvä laittaa vaikka juustoa ja leikkelettä. Salaatti taas sopii lämpimän ruoan kylkeen, tai sen kanssa on hyvä syödä lisäksi vaikka leipää. 

Muistan, kun tyttäreni oli noin 1,5-vuotias, ja syömishäiriöni sai minut ajattelemaan, että hän syö liian usein jäätelöä kesällä. Tuo on onneksi ainoa kerta, jolloin olen ajatellut harhaisesti lapseni syömistä syömishäiriölinssien läpi katsottuna.

Meidän perheessämme syödään monipuolisesti kaikkea, mutta kaikkein tärkeintä on sallivuus. Ruokaa ei jaotella epäterveelliseen ja terveelliseen, vaan jotkut ruoat ovat ravitsemuksellisesti rikkaampia kuin toiset. Mutta se ei tarkoita, että vähemmän ravinnerikas ruoka olisi jotenkin huono, paha tai kielletty.

Meillä ei ole kiellettyjä ja sallittuja ruokia. Ruoka on vain ruokaa, ja syömme useimmiten sitä, mitä tekee mieli. Tyttärelläni on jonkin verran ikään kuuluvaa nirsoilua, mutta siitä emme ole huolissamme. Pyrimme maistelemaan kaikkea uutta. 

Syömishäiriöön sairastuneiden kokemuksia vanhempiensa ruokatottumuksista

Minun äitini oli jatkuvasti eri dieeteillä. Hän söi ehkä kaksi kertaa päivässä jonkun Skyr-rahkan tms. ja se vähän triggeröi, silloin kun en edes sairastanut. Myöhemmin olen alkanut kiinnittää äidin syömisiin vielä enemmän huomiota, ja onhan hänen ruokatottumuksensa nyt ihan todella sairaita ja triggeröi erittäin paljon. Siitä asti, kun olin pieni, äiti puhui, kuinka lihava hän on, ja kuinka hän kuluttaa syömänsä kalorit lenkillä pois.

Anoreksiaan sairastunut nuori

Lapsena ja nuorena yhä kotona asuessani ei perheessäni ollut mitään muuta rutiinia, kuin että päivällinen syötiin aina, ja syöminen oli pääasiassa vain pakollista nopeaa tankkausta. Tämä ei varmaan vaikuttanut sairastumiseen, mutta heti sairauden alkuvaiheessa alkoi vaikuttaa. 

Kotiympäristö ei ohjannut oikein mihinkään suuntaan ja oli vaikea hahmottaa, mikä on normaalia. Tuntui väärältä, että itselle ruoka oli niin keskeinen asia. Itselleni olisi ollut tärkeää nähdä perheenjäsenten ylipäätään syövän ja pitävän syömistä tärkeänä.

Syömishäiriöön sairastunut nuori

Vanhempien antama esimerkki ruokailusta ja oman kehon arvostamisesta on median ja harrastusten lisäksi merkittävässä asemassa sairastumisen kannalta.

Syömishäiriön riskitekijöitä on muun muassa:

  • Laihduttaminen
  • Naissukupuoli
  • Syömishäiriö perheessä
  • Erittäin runsas liikunta ja kilpaurheilu – etenkin juoksu, yleisurheilu, voimistelu, baletti tms.

Näin ehkäiset vanhempana lapsesi sairastumista

  • Anna esimerkkiä hyväksyvästä suhtautumisesta omaan vartaloon ja sen kokoon. Älä arvostele lapsesi ulkomuotoa tai kykyjä. Älä myöskään moiti itseäsi ja ulkonäköäsi lapsen kuullen.
  • Vältä arvottamasta ruokia ja niiden jakamista kiellettyihin ja sallittuihin tai epäterveellisiin ja terveellisiin. Puhu ruoasta positiiviseen sävyyn ja vältä korostamasta esim. sen lihottavaa vaikutusta.
  • Tue lapsen myönteisen minäkuvan ja itsetunnon kehitystä. Kehu ja kannusta lasta. Älä moiti jatkuvasti virheistä.
  • Pyri järjestämään yhteisiä ruokailuhetkiä koko perheelle ja anna mallia säännöllisestä, monipuolisesta ja riittävästä syömisestä.

Voisit pitää myös näistä artikkeleista:

Raskauskilojen pudottaminen johti vuosien anoreksiaan

Meidän perheessä herkutellaan joka päivä

Kuinka tunnistaa synnytyksen jälkeinen masennus?

Lähteet:

Syömishäiriöiden Käypä hoito -suositus

Eeva

26-vuotias vasta eronnut sinkkuäiti, joka hurahti täysin äitiyteen esikoisen myötä. Entinen perfektionisti, joka ymmärsi, että virheitä täytyy tehdä kehittyäkseen. Intohimona kokonaisvaltainen terveys ja erityisesti mielen hyvinvointi.