Näistä periaatteista haluan pitää kiinni lasten kasvatuksessa

Näistä periaatteista haluan pitää kiinni lasten kasvatuksessa
Kuva: Creative Christians

Meillä vanhemmilla, myös itselläni, on paljon lasten kasvatukseen liittyviä periaatteita. Osan periaatteista olemme määritelleet jo ennen lasten saantia. Lasten myötä joudumme kuitenkin useimmiten luopumaan monista periaatteistamme, kun huomaamme, etteivät asiat ole niin yksiselitteisiä, että osaisimme ne järkevästi perustella.

Haluan pitää tietyistä periaatteista kiinni. Lapset eivät mene rikki säännöistä ja olen todella sitä mieltä, että rajat ovat rakkautta. Minulle elämässä ja lasten kasvatuksessa tärkeää on lakien noudattaminen ja terveydestä huolehtiminen. Tärkeintä on tietysti lasten onnellisuus ja hyvinvointi, mutta onnea ei saavuteta sillä, että yhteiskunnan tai kodin asettamia sääntöjä rikotaan.

1. Pyöräillessä pidetään pyöräilykypärää.

Lapsuudessani ei käytetty kypäriä pyöräillessä, eikä myöskään lasketellessa tai luistellessa. Tuttavaperheen lapsi oli pyörällä kaaduttuaan saanut lievän kallonmurtuman, minkä seurauksena vanhemmat hankkivat minullekin pyöräilykypärän. 90-luvulla kypärät olivat styroxisia. Olin luokaltani, ehkäpä koko yläkoulusta ainoa, joka käytti pyöräilykypärää. Minua nimitettiin pottapääksi. Häpesin kypärääni. Ajattelin, etten ikinä pakottaisi omia lapsiani käyttämään kypärää.

Ajat kuitenkin muuttuvat. Nykyinen tieliikennelaki suosittaa kypärän käyttöä pyöräillessä. Sillä voidaan ehkäistä pään alueen vammoja. Omien lasten myötä olen ymmärtänyt, että omat vanhempani hankkivat minulle kypärän sen vuoksi, että he halusivat suojella minua ja välittivät minusta. Tätä tarinaa aion kertoa omille lapsillenikin, jos he jonakin päivänä alkavat purnata kypärän käytöstä. Olisin hyvin pettynyt, mikäli kuulisin, että lapseni ei pidä kypärää päässään pyöräillessä. Kyse on ennen kaikkea turvallisuudesta. Olen jo päättänyt, että mikäli asiasta tulee ongelma, pyörä jää lukkojen taakse autotalliin.

2. Kännykkä ei ole huoneessa öiseen aikaan.

Monet vanhemmat harmittelevat, että lapset eivät nuku öisin, kun he pelaavat yötä myöden kännyköillä ja pelikoneilla. Aamuisin on hankala nousta ylös kouluun, kun on puoli yötä valvottu. Siis mitä ihmettä? Meillä kännykät jätetään yöksi eteisen pöydälle. Lapsilla on herätyskellot, joten kännykkää ei tarvita edes herättämiseen. Meillä on sovittu kellonajat, milloin kännykät tuodaan parkkiin. Mikäli lapsi ei tuo kännykkää ajoissa, seuraavana iltana hän tuo kännykän vastaavasti aiemmin.

Jos ruutuajat asetetaan vasta teini-iässä, voi edessä olla aikamoiset taistelut. Kun rajat on asetettu ajoissa, ei asia ole ehkä niin hankala lapselle. Lapset ovat erilaisia. Osa koukuttuu herkemmin esimerkiksi kännykkään tai pelaamiseen. Myönnän, että meilläkin lapset saavat viikonloppuaamuisin katsoa kännyköitä tai TV:tä pitkään, kun me laiskat vanhemmat nukumme univelkoja pois. Yöt eivät kuitenkaan ole ruutujen tuijottamista vaan nukkumista varten. Tarvittaessa piilotamme kaukosäätimet, irrotamme reitittimet ja asennamme tietokoneille salasanat, mikäli yhteisesti sovittuja sääntöjä ei noudateta.

3. Alkoholi ei kuulu alaikäiselle.

Asia ei ole vielä ajankohtainen, mutta tästä aiheesta minulla on painava sana sanottavana. Asioilla on tietyistä syistä ikäraja. En lähtisi ostamaan alkoholia alaikäiselle lapselleni. En voisi perustella sitä sillä, että ostan hänelle itse, jottei kavereiden tarvitse ostaa. Alkoholin ostaminen omalle lapselle viestittää minusta sitä, että alkoholin käyttö alaikäisenä on sallittua.

Alkoholilain mukaan alaikäinen, alle 18-vuotias ei saa pitää hallussaan edes mietoja alkoholijuomia, eikä alkoholijuomia saa myydä alaikäisille. Mikäli alkoholia tarjotaan alaikäiselle niin, että hän juopuu, teosta voidaan rangaista. Ymmärrän jollakin tasolla, että lähellä täysi-ikäisyyttä lapsi voi esimerkiksi ylioppilasjuhlissa juoda pienen lasin kuohuviiniä. Tiedän, etten pysty lastani kaikelta suojelemaan, mutta ainakin pysty viestittämään, mitä mieltä olen asioista, kertomaan alkoholin käyttöön liittyvistä lieveilmiöistä ja miten se vaikuttaa terveyteen ja kehitykseen.

4. Ihmisten ilmoille pukeudutaan asiallisesti.

Lasten ollessa pieniä sain pukea heitä oman mieleni mukaan. Isommilla lapsilla alkaa sen sijaan olla jo omat mieltymyksensä, lempivaatteensa ja vaatemerkkinsä. Tärkeintä vaatteissa on se, että ne ovat ehjiä ja puhtaita. Ihmisten ilmoille pitää pukeutua fiksusti, juhliin juhlavammin ja esimerkiksi metsäretkelle ulkoiluvaatteisiin. Etenkin teini-ikäisten kanssa tämä on välillä hieman haastavaa, ja olenkin joutunut lieventämään periaatteitani lasten pukeutumisen suhteen. Tärkeää on, että tuntee olonsa kotoisaksi vaatteissaan, mutta vaatetuksella viestitetään myös kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan.

Teini-ikäiseni rakastaa college-housuja. Kaikkien onneksi löysimme taannoin juhlavat college-housut, joilla kehtaa mennä juhliinkin. En pakota teini-ikäistä pukemaan ulkohousuja, mutta jos lähdemme retkeilemään, hän ei voi sinne tennareissa, nilkkasukissa ja sisähousut jalassa tulla vaan pukee ulkoiluun soveltuvat varusteet.

5. Hampaat pestään aamuin illoin.

Hammaspesu on äärimmäisen tärkeää. Toki meilläkin herkutellaan, mutta janojuomana on vesi ja ruoan kanssa maito. Mehut ja limpsat kuuluvat harvinaisempiin herkkuhetkiin. Toisinaan hammaspesu etenkin aamuisin teettää meidänkin perheessä hankaluuksia. Tästä on keskusteltu useaan eri otteeseen.

Välillä piilotan tavalliset hammasharjat, kun tiedän, että hampaiden pesu sähköhammasharjalla on paljon tehokkaampaa. Toisinaan käyn katsomassa, onko hammasharja märkä. Kuiva harja paljastaa sen, ettei harja ole suussa käynyt.

6. Yhteiset pelisäännöt

Niin kauan kuin lapsi asuu kotona ja on vanhemmistaan taloudellisesti riippuvainen, on tietyt säännöt, joita pitää noudattaa. Me aikuisetkaan emme voi tehdä ihan mitä haluamme ja sama pätee lapsiin. Sängyssä ei voi notkua puoleen päivään, öitä ei voi valvoa, koulussa on käytävä, kotiin on tultava tiettyyn aikaan.

Kehitykseen kuuluvat monenlaiset vaiheet ja kokeilut. Kaveripiiri vaikuttaa paljon. Vanhempi saattaa huomata joutuvansa perustelemaan sääntöjä ja selittämään lapselle, miksi hänen täytyy, mutta kaveriperheen lapsen ei tarvitse. Jokaisella perheellä on kuitenkin omat sääntönsä. Aika usein myös kaveriperheessä on säännöt, vaikkei lapsi sitä myönnäkään. Kun yhteiset pelisäännöt ovat selkeitä pienestä pitäen, asiat sujuvat yleensä helpommin myös teini-iässä.

Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta, ja he ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Siitä huolimatta tuotan heille pettymyksiä esimerkiksi kieltämällä, rajoittamalla ja nuhtelemalla. Toivon kasvattavani tulevaisuuteen onnellisia ihmisiä, jotka ovat viisaita, empaattisia, oikeudenmukaisia ja hyväsydämisiä. Toivon, että he kunnioittavat itseään, mutta myös toisia ihmisiä ja ympäristöään. Toivon heidän myös ymmärtävän, että ilman sääntöjä ja rajoituksia maailma olisi varsin sekasortoinen paikka. Säännöt suojelevat, lisäävät turvallisuutta ja parantavat hyvinvointia.

Millaisia periaatteita sinulla on lasten kasvatuksen suhteen?

Teksti: Nanna

Sinua saattaisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Rajat ovat rakkautta -Näin asetat lapselle rajat positiivisella tavalla

Neljä erilaista äitityyppiä -oletko sinä Huolestuja, Tiukkis, Puuhailija vai Rentoilija

Vanhempi: vältä näitä virheitä kasvatuksessa!


Ruuhkavuodet suosittelee

Nanna

Olen tiukkapipoinen, mutta lempeä kahden lapsen äiti. Murehdin lasten kasvua ja maailman menoa. Stressaan kaikkea mahdollista ja etsin itseäni. En ole pilvissä liihottelija vaan realisti ja luotan järjen ääneen. Yritän elää hetkessä ja nauttia arjen pienistä asioista. Elän elämäni parasta aikaa joka päivä, vaikka ihan aina ei siltä tunnukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.