Teimme vain enkeleitä, mutta myös kaksi lasta – osa 2

Teimme vain enkeleitä, mutta myös kaksi lasta – osa 2
Kuva: Bruna Bruna

Teksti Nanna

Yritimme lasta vuosia ja elimme lapsettomuuden aiheuttamien tunteiden kanssa. Pettymykset kuukaudesta toiseen olivat välillä musertavia. Yhtenä kauniina kevätpäivänä kohtuuni siirrettiin jälleen kaksi täydellistä alkiota. Yhdeksän kuukautta myöhemmin elämämme suurin ihme tapahtui – meistä tuli äiti ja isä.

Haaveemme lapsesta oli niin suurta, että se muuttui lähes pakkomielteeksi. Minulle oli jälleen tehty alkion siirto. Kaksi täydellistä alkiota oli siirretty kohtuuni. Jo ennen testipäivää aloin kuitenkin vuotaa verta. Ihmeekseni raskaustesti näytti kuitenkin plussaa, ensimmäistä kertaa ikinä. Myöhemmin varhaisultrassa näkyi meidän tähtemme. Toinen alkioista oli lakannut kasvamasta, mutta toinen jatkoi kasvuaan.  Nuo kuukaudet olivat elämäni pisimmät ja pelottavimmat ja matkan varrella ehti tapahtua kaikenlaista.

Yhdeksän kuukautta myöhemmin synnytin esikoiseni. Sinä päivänä ihan kaikki muuttui, sillä minusta tuli äiti. Tunnemyrsky, jonka esikoisen syntymä aiheutti, oli aivan valtava. Käsittelemättä jäivät kuitenkin tunteet, jotka lapsettomuus ja raskaat hedelmöityshoidot meissä saivat aikaan. Tänä päivänäkin koen, että olisimme silloin tarvinneet keskusteluapua.

Onnemme ja helpotuksemme oli käsin kosketeltavaa. Palvoimme esikoistamme ja teimme kaikkemme, jotta hänen elämänsä olisi täydellistä. Otimme kaiken irti vauva-ajasta. Tunsin syyllisyyttä, jos yhtään koin väsymystä tai negatiivisia ajatuksia hänen hoitamisestaan. Olimmehan vuosia odottaneet ja toivoneet lasta. Olisi ollut kiittämätöntä edes ajatella väsymystä tai tuntea oloaan ärtyneeksi.

Ei kuitenkaan riittänyt, että kärvistelimme lapsettomuuden tuntemusten kanssa esikoista yrittäessämme. Halusimme yrittää toista lasta suhteellisen nopeasti. Pohdimme myös, että raskaaksi tulo saattaisi nytkin kestää, joten halusimme aloittaa hoidot ajoissa. Tulinkin yllättäen raskaaksi jo toisesta ICSI-hoidosta. Tässä vaiheessa olimme jo siirtyneet yksityissektorille hoidettavaksi, sillä yhteiskunta kustantaa julkisella puolella vain tietyn määrän hedelmöityshoitoja. Ikävä kyllä raskaus oli kohdunulkoinen. Vauvanalkumme “lähti enkelitaivaaseen”, kuten esikoinen silloin asian ilmaisi. Lapsettomuus ja hedelmöityshoidot lisäävät jonkin verran kohdunulkoisen raskauden riskiä, ja jouduimme senkin käymään läpi.

Lapsettomuuden kokeminen uudelleen tuntui vähintään yhtä pahalta kuin esikoistakin yrittäessä. Nyt tiesimme, mitä menettäisimme. Esikoiselta oli päiväkodissa kysytty, mikä hänestä tulee isona. Hän oli vastannut ”isosisko”. Surin kovasti, sillä tunsin, ettei tuo haave koskaan toteutuisi. Kohdunulkoisen raskauden jälkeen voimamme ja rahamme olivat lopussa, emmekä kyenneet jatkamaan  hedelmöityshoitoja. Vanhat haavat oli jälleen revitty auki. Oli aika katsoa elämässä eteenpäin.

Kului vuosia ja kipuilimme edelleen lapsettomuuden aiheuttamien tunteiden kanssa. Vaikka meillä oli jo yksi lapsi, koimme surua siitä, ettemme olleet onnistuneet saamaan toista lasta. Tuttavat ihmettelivät, miksemme halunneet toista lasta. Salaa pesin ja säilytin kaikki vauvanvaatteet. Lopulta niitä oli varastossa monta pahvilaatikollista. Vaunutkin säästimme.

Katkerana seurasin, miten tyttäreni kavereista tuli isosiskoja ja isoveljiä. Kuuntelin sivusta, miten muut kertoivat, millaista arki on useamman lapsen kanssa. Tunsin olevani taas ulkopuolinen ja erilainen. Jotkut jopa sanoivat, etteivät voi ymmärtää, miten itsekkäitä ihmiset ovat hommatessaan vain yhden lapsen. Ei muiden onni ollut pois minun onnestani, mutta silti tunsin, että elämä on epäreilua. Kun muut vanhemmat valittivat ruuhkavuosistaan, minä odotin omia ruuhkavuosiani.

Lopulta päätimme lähteä vielä yhteen, vihoviimeiseen hoitoon. Siirrettävä alkio ei ollut erityisen hyvälaatuinen, mutta minulla oli rauhallinen olotila. Kun raskaustestiin sitten piirtyi kaksi viivaa, tiesin, että vuosien odotus oli vihdoin päättynyt. Lähes päivälleen viisi vuotta esikoisen syntymän jälkeen syntyi toinen lapsemme. Hän oli täydellinen pieni poika. Vanhemman lapsemme toive oli toteutunut: hänestä tuli isosisko. Koimme, että perheemme oli valmis ja täydellinen, eikä meiltä puuttunut enää mitään.

Vaikka hedelmöityshoidoista on jo vuosia aikaa, ei mene päivääkään, ettenkö muistaisi, mitä olemme käyneet läpi. Tunnen ehkä keskimääräistä enemmän syyllisyyttä mahdollisista negatiivisista tuntemuksista, joita äitiys toisinaan aiheuttaa. Aikanaan lupasin itselleni, että jos koskaan onnistumme saamaan lapsia, omistan elämäni heille, enkä koskaan missään tilanteessa menetä hermojani. Vaikka olenkin omistautuva äiti, olen kuitenkin ihminen ja tietyistä periaatteista on ollut pakko joustaa, jotta säilyy tervejärkisenä.

Kun katson lapsiani, olen kiitollinen siitä, että uskalsimme kerta toisensa jälkeen lähteä uuteen yritykseen. Kaikki se suru, kärsimys ja odotus, mitä koimme niinä vuosina, jolloin teimme enkeleitä, on tämän kaiken arvoista. Olemme todella onnekkaita, että lopulta hoidot onnistuivat meidän kohdallamme. Olen ikuisesti kiitollinen läheisilleni tuesta, jota saimme, kun vihdoin pystyimme kertomaan lapsettomuudestamme. Olen myös kiitollinen niille ammattilaisille, ihmeidentekijöille, jotka mahdollistivat sen, että saimme kaksi lasta. Tosin lääkärimme totesi meille: “Emme me ole ihmeidentekijöitä. Tehän ne ihmeet saitte aikaan.” Ehkä ihmeitä sitten kuitenkin tapahtuu, kiitos lääketieteen ja toivon, jota ei koskaan kannata menettää.

Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Teimme vain enkeleitä – osa 1

Saako tulevan lapsen sukupuolta toivoa?

Keskenmenon jälkeen tarvitaan lähipiiiriltä erityistä tukea ja hienotunteisuutta

Kuinka tunnistaa synnytyksen jälkeinen masennus?

Nanna

Nanna

Olen tiukkapipoinen, mutta lempeä kahden lapsen äiti. Murehdin lasten kasvua ja maailman menoa. Stressaan kaikkea mahdollista ja etsin itseäni. En ole pilvissä liihottelija vaan realisti ja luotan järjen ääneen. Yritän elää hetkessä ja nauttia arjen pienistä asioista. Elän elämäni parasta aikaa joka päivä, vaikka ihan aina ei siltä tunnukaan.

One thought on “Teimme vain enkeleitä, mutta myös kaksi lasta – osa 2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *