Matkailun on todettu avartavan. Se laajentaa maailmankuvaa, lisää näkökulmia ja opettaa. Kaiken lisäksi se on parhaimmillaan hauskaa. Äidillekin.
Lasten kanssa reissaaminen on voi joskus olla käsitteenä hermostuttava, uuvuttava ja kallis. Ja moni vanhempi tokaisee vähintään puolitosissaan, että lasten kanssa vietetyn loman jälkeen tarvitsee loman. Totta toinen puoli, mutta teinien kanssa matkustaminen voi olla myös todella hauskaa ja ikimuistoista.
Arjen pyörityksessä yhteinen aika varsinkin itsenäistymässä olevan murkkuikäisen kanssa voi jäädä välillä todella vähiin. Vaikka sitä asutaan samassa talossa ja käytetään samaa jääkaappia, kaverit tai puhelin vievät sen vähän ajan, mitä koululta ja harrastuksilta jää. Niinpä on hyvä ottaa kaikki ilo irti, jos voi viedä teinit ulkomaille.
On ihan ok tuntea hymistyttävää kutkutusta siitä, että reissukohteessa ei olisi pelikoneita, kavereita ja omaa huonetta, joiden varjoon voisi vetäytyä. On erittäin ok nauttia myös jo valmiiksi siitä, että vanhempana saa olla kokonaisen viikon yhdessä teinien kanssa melkein joka hetki. Liikkuisi, söisi, uisi, katselisi maisemia ja vaikka pelaisi korttia tai lautapelejä– yhdessä. Ja puhuisi! Toisin sanoen tutustuisi omiin teini-ikäisiin enemmän kuin arjessa on ikinä aikaa.
Ulkomaanreissu murrosikäisten, itsenäistymisensä kynnyksellä olevien tyyppien kanssa voi olla avartava, sanan varsinaisessa merkityksessä. Teinit näkevät toisen maan ja kulttuurin, saavat taas puhua vierasta kieltä ja syödä mitä erikoisempia aterioita sekä kävellä useita sellaisia matkoja, joihin kotona ruinattaisiin varmasti autokyytiä. Lomalla voi elää vähän rennommin, hengailla. Aika perusjuttuja ulkomaan matkalla.
Loma-matka karruttaa kuitenkin parhaimmillaan myös sellaista pääomaa, mitä ei välttämättä tule ennen reissua arjen keskellä ajatelleeksi. Kun tutustuuu murrosikäistensä maailmaan ja heidän persooniinsa ilman kavereiden läsnäoloa, koulun väsyttävää vaikutusta ja kotihommista vääntämistä, voi löytää jotain upeaa. Voi esimerkiksi todeta, että nuo teinit ovat aivan hulvattomia tyyppejä, joilla juttu lentää ja mielipiteitä on vaikka muille jakaa. Heistä voi kuoriutua keskustelukumppaneita, joiden kanssa pystyy puimaan hankaliakin aiheita.
Aina ei ole tietenkään mahdollista lentää kaukomaille hengaamaan teinien kanssa tai ottaa edes kotimaassa irtiottoa arjesta. Joten miten näitä hetkiä saisi ujutettua arjen keskelle? Ehkä sillä, että arkeen raivaa sitä ”tylsää tilaa”, jossa vanhemmat ja lapset voivat kohdata. Jos anelisi teinin mukaansa kauppaan tai kävelylle tai rikkoisi kodissa totuttua kaavaa vaikka millä tahansa pienellä jutulla?
On helppo todeta mutta vaikeampi tunnustaa, että arkeen eksyy ja hukkuu todella helposti. On erikokoista ruutua ja kaiken väristä kuuloketta, joihin upota. Puhumattakaan pimeistä illoista, jolloin ajatteleminenkin väsyttää. Lapset ovat murkkuikäisiä, huvittavia persooniaan kaikessa teinimäisyydessään melko lyhyen aikaa. Laita siksi läppärisi kansi kiinni ja pyydä murkku kanssasi teelle. Ehkäpä hän tulee!
Teksti: Jenni Ruotsalo
