Lapsiperheköyhyys on Suomessakin vakava ja todellinen ilmiö, joka koskettaa 12 prosenttia lapsista. Yleisintä se on monilapsisissa tai yksinhuoltajaperheissä. Vanhemmilla on tärkeä tehtävä varjella lapsia köyhyyden negatiivisilta vaikutuksilta, sekä köyhyysajattelun eteenpäin siirtymisestä. Köyhyysajattelu aiheuttaa näköalattomuutta ja toivottomuutta sekä evää mahdollisuuksia. Vanhempien voi olla vaikeaa päästä eroon varsinaisesta köyhyydestä, mutta köyhyysajattelun välttäminen on mahdollista pienituloisissakin perheissä. Artikkelissa annetaan keinoja siihen.
90-luvulla Suomessa vallitsi suuri lama: eri työaloja kaatui ja ihmisiltä lähti työpaikat alta; jotkut työttömät alkoholisoituivat, ihmiset velkaantuivat, eivätkä saaneet maksettua laskujaan. Lapsiperheissä köyhyys näkyi ruoan yksipuolisuudessa, lelujen ja harrastusten vähyydessä ja käytettävissä oli vain toisten vanhoja vaatteita.
Pienituloisten vanhempien lapset vertasivat perheensä tilannetta rikkaampien naapureiden elämään ja ihmettelivät oman perheen puutteita. Joitakin lapsia kiusattiin koulussa köyhyyden takia tai jätettiin porukan ulkopuolelle. Se saattoi vaikuttaa köyhän perheen lapsen koulumenestykseen siten, ettei hänellä välttämättä ollut uskallusta osallistua opetukseen ja lapsen ajatukset harhautuivat opiskelusta kiusaamiskokemuksiin.
90-luvun laman vanhemmat vaikenivat raha-asioista muilta osin paitsi toistivat lausetta, että “Rahaa ei ole”. Se jäi kaikumaan lasten korviin heidän kasvettuaan aikuiseksi. Köyhyysajattelu jätti jälkensä kaikkiin.
Köyhyysidentiteettiin liittyi rahan lisäksi vahvasti myös se, että ei ollut tulevaisuutta ja toivoa paremmasta. Ihminen saattoi ajautua sellaiseen toivottomuuden ja epävarmuuden kierteeseen, josta oli todella vaikeaa päästä pois.
Keinoja päästä irti köyhyysajattelusta ja katkaista sukupolvien ketju
1. Mallin antaminen ja puhetapa
Vanhemman tapa suhtautua rahaan ja käsitellä sitä, sekä työn ja tulevaisuuden ajattelumallit vaikuttavat lapsenkin ajatuksiin. Mikäli vanhemmat tuovat jatkuvasti ilmi rahahuoliaan ja omaa ahdistustaan perheen rahatilanteesta, vaikuttaa se lapseen negatiivisesti. Näin hänelle voi syntyä käsitys, että raha on jollain tavalla paha asia, eikä omaa tilannettaan voi muuttaa.
Jos vanhemman suhtautuminen raha-asioihin puolestaan on realistinen, mutta puhetapa on toiveikas, luo se lapseenkin uskoa, että vaikeudet ovat hetkellisiä ja voitettavissa.
2. Ylläpidä toivoa
Köyhyys ja rahahuolet tuovat usein mukanaan toivottomuutta ja epävarmuutta tulevasta, mutta vanhemman tehtävä on ylläpitää toivoa sanoin ja teoin. Se auttaa koko perhettä selviämään tilanteesta.
3. Osoita mahdollisuudet
Vanhemman ei kannata toistaa jatkuvasti lausetta “Meillä ei ole rahaa tai varaa asioihin”. Vaan sen sijaan tuoda ilmi vaihtoehtoja, joita perhe voi tehdä edullisesti tai ilmaiseksi, kuten luontoretket, kirjastossa käynti ja kyläily.
4. Rahan käytön opettaminen ja säästäminen
Vanhempien tulisi opettaa lapselleen rahan käyttöä ja säästämistä. Myös pienistä tuloista voi laittaa rahaa sivuun. Kaikki lähtee siitä, että vanhempi opettelee ensin itse säästämään. Rahaa voi tallentaa esimerkiksi säästötilille ja jo pienelläkin summalla voi sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin. Aika moni suomalainen pelaa rahapelejä. 70 prosenttia väestöstä pelasikin viimeisen vuoden aikana jotain loton tapaista peliä. Saman rahamäärän voisi säästää tai sijoittaa.
5. Keskustele lapsen kanssa avoimesti ilman syyllistämistä
Lapsen tehtävä ei ole kantaa huolta ja vastuuta perheen taloudesta, mutta hänellä on oikeus kuulla avointa ja rehellistä keskustelua vanhempien rahatilanteesta ikätasonsa huomioon ottaen. Lapset ottavat helposti kantaakseen perheen rahahuolia, joten vanhemman tulee pitää huolta, ettei lapsi syyllistä itseään tilanteesta.
Köyhyyttä ei välttämättä voi poistaa perheen elämästä ja arjesta, mutta köyhyysajattelua voi. Vanhemman tehtävä on vahvistaa lapsen itsetuntoa, ylläpitää toivoa ja näyttää erilaisia mahdollisuuksia tehdä asioita, jotka eivät vaadi isoa rahallista panostusta tai ovat ilmaisia. Näin lapsesta kasvaa itseensä uskova nuori aikuinen, jolla on positiiviset tulevaisuuden näkymät. Vanhempien on hyvä muistaa etteivät myöskään syyllistä itseään perheen köyhyydestä. Kenestä tahansa voi tulla köyhä tällaisena epävarmana aikana, jossa elämme.
Lähteet: Eva, Mieli, Päihdelinkki, Unicef ja YLE
Teksti: Anne-Mari
