Lähes jokainen pysähtyy jossakin kohtaa elämäänsä pohtimaan suuria filosofisia kysymyksiä, kuten mikä on elämän tarkoitus ja mikä elämässä on tärkeintä. Usein näiden pohdintojen äärelle päädytään suurten elämänmuutosten myötä. Perheen perustaminen on eräs ihmisen elämän mullistavimmista asioista. Siksi ei ole yllättävää, että moni pysähtyy tässä kohtaa pohtimaan, mikä lopulta on elämässä tärkeintä.
Vastaukset tämänkaltaisiin kysymyksiin ovat aina yksilöllisiä, sillä elämäntilanteet ja maailmankatsomukset vaihtelevat. Tärkeintä on, että ihminen olisi mahdollisimman sinut omien vastaustensa kanssa. Jos elämän kokee merkityksettömänä, tämä saattaa aiheuttaa hyvin ahdistuneen olon. On tärkeää voida ajatella, että oma elämä on arvokasta ja merkityksellistä.
Perheen ja lasten kautta voi toisinaan olla helpompaa löytää merkityksiä elämälle, koska vanhemman rooli lapsen elämässä on niin suuri. Vanhemmuus ei toki sulje pois vanhemman omia haaveita. Silti moni kokee, että lasten syntymän myötä elämän arvojärjestykset menevät uusiksi. Siinä missä aiemmin on saattanut pitää esimerkiksi työtä tai harrastuksia elämän tärkeimpänä asiana, nyt tärkeintä on lasten onnellisuus.
Vanhemmuuden lisäksi myös ikä voi tuoda uudenlaista perspektiiviä omaan elämään. Maailmankuva voi muuttua voimakkaasti ikääntymisen myötä. Lapsettoman ihmisen kohdalla muutokset saattavat olla erilaisia tai kulkea eri tahdissa kuin perheellisellä. Toisaalta lasten syntymä ei automaattisesti merkitse, että vanhemman elämän arvojärjestys muuttuisi merkittävästi.
Moni vanhempi kuitenkin kokee, että lasten myötä maailma näyttää erilaiselta. Esimerkiksi oman elämän rajallisuuden tajuaa eri tavalla, kun oma lapsi syntyy. Tällöin vanhempi usein ymmärtää konkreettisesti olevansa osa sukupolvien ketjua, ja että samoin kuin omien vanhempien elämä päättyy, myös oma elämä tulee jonain päivänä päätöspisteeseen. Tällaisten asioiden ajatteleminen usein saa ihmisen arvostamaan elämää eri lailla kuin aiemmin.
Positiivinen maailmankatsomus voi tuoda lohtua monissa vaikeissa elämäntilanteissa
Tärkeintä on, että ihminen tuntee olonsa hyväksi juuri omanlaisensa maailmankatsomuksen kanssa, eikä koe siihen liittyviä ajatuksia ahdistavana. Toisen maailmankatsomusta ei myöskään pitäisi arvostella, sillä jokainen näkee ja kokee maailman omalla yksilöllisellä tavallaan. Esimerkiksi uskonnollisuus saattaa tuoda jollekin voimakasta lohtua elämän surujen osuessa kohdalle. Tällaisen henkilön maailmankatsomusta ei ulkopuolisten tulisi arvostella.
Tänä päivänä puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta. Eräs tärkeä suvaitsevaisuuden muoto on sallia muille erilaiset mielipiteet ja maailmankatsomukset. Jos esimerkiksi omalla lapsella on erilainen maailmankatsomus kuin vanhemmalla, lasta ei pitäisi pyrkiä väkisin pakottamaan omaksumaan vanhemman maailmankatsomusta. Toki usein käytännössä pieni lapsi omaksuu vanhempien mallin monissa asioissa. Myöhemmin lapsi alkaa muodostamaan omia itsenäisiä käsityksiään asioista ja tällöin hänen ajattelutapansa saattaa lähteä erilaisille poluille. Tärkeintä on, että lapsen maailmankatsomus on sellainen, jonka hän kokee positiivisena voimana omassa elämässään.
Millä lailla lasten saanti on muuttanut sinun arvojärjestystäsi elämän tärkeiden asioiden suhteen?
Ei vielä kommentteja