Normaaliuden tavoittelua – Luokan sisäisessä monarkiassa selviäminen

gold and blue crown
Photo by Markus Spiske

Alakoulun viimeisillä luokilla paitsi akateemisten apujen kerryttämisestä myös sosiaalisen aseman kasvattamisesta kasvaa yhä merkittävämpää. Luokan sisälle muodostuu hiljalleen aivan omanlaisensa hierarkkinen järjestelmä, jossa pärjäävät vain kaikista normaalimmat yksilöt. Mutta, kuka sen normaaliuden sitten määrittää?   

Aina koulun tilaisuuksiin lähdettäessä lapsi huomauttaa äidille, että tämä ei ole kovin normaali äiti. Äiti herättää huomiota paitsi pinkin tukkansa vuoksi, myös pituutensa takia. Useimmat lapsen luokkakaverit – ja pian myös lapsi itse – ovat jo nyt äitiä pidempiä.  

Äiti kysyy haittaako lasta, ettei äiti täytä perinteisen äidin mittoja. Pojan mielestä se on oikeastaan parempi niin. Äiti huokaa helpotuksesta, eihän muiden mielipiteillä ole oikeastaan väliä. Vuosi vuodelta ne muiden mielipiteet kuitenkin alkavat painaa puntarissa entistä enemmän. “Normaali” -sana särähtää nyt ensimmäisen kerran äidin korvassa. Nytkö se on alkanut? 

Äiti muistaa, millaista oli olla koulussa. Miten tarkkaan toisia vahdittiin, miten jokainen eriskummallisuus merkittiin tarkasti kirjoihin ja kansiin. Luokan sisäisessä yhteiskunnassa pärjääminen on lähes yhtä tärkeää äidille kuin lapselle. Tämä lapsen ensimmäinen yhdyskunta toimii pohjana loppu elämän muille yhteisöille. Koulussa luotu sosiaalinen asema peilaa aikuisiän omakuvaan. 

Koulumaailmassa vallitsee yhä monarkia. Jokaiseen luokkaan kruunataan kuningas ja kuningatar. Hallitsijapariksi valikoituu yleensä se ainoa parivaljakko, joka on alkanut leikkiä seurusteluleikkiä. Luokan kuninkaan tunnistaa häntä seuraavasta Axe-hajuvanasta sekä ensi-ihastuksia harjoittavista tyttölapsista. 

Kuningatar puolestaan on se onnekas yksilö, jolla on selkeimmin teini-ikä jo alkanut. Tytöt etenevät luokkajärjestelmässä lähinnä ulkoisin avuin. Kuningattaren harteilla makaa se tärkeä päätös, mikä on normaalia tässä yhteiskunnassa. 

Kuningasparista seuraavana luokan sisäisessä hierarkiassa ovat heidän hovinsa jäsenet. Jokaisella pikkukuningattarella on oma hovineitonsa, bestis, joka kasvaa kiinni hänen kyljessään. Kuninkaalla puolestaan on muutamia hovia viihdyttäviä narreja ympärillään. He uskaltavat huudella opettajalle omia letkauksiaan, eivätkä liioin välitä muiden mielipiteistä.  

Viehättävyyden lisäksi myös luonteella on jonkin verran merkitystä tässä ranking- listauksessa. Suosittuusmittarilla ylimmille tasoille yltävät paitsi ne somimmat lapset myös he, jotka uskaltavat huutaa kovimpaan ääneen. Ne hurjapäät, jotka eivät pelkää tehdä itsestään naurettavia. 

Pohjasakkaa hierarkiassa ovat nörtit. Ne lapset, jotka tulevat kouluun oikeasti vain oppiakseen. Tässä hierarkiassa pärjäävät he, jotka välittävät vähiten mistään. Välinpitämättömyys on coolia ja cooleus on tämän muurahaispesän arvokkainta valuuttaa.  

Onnettomia ovat ne lapset, jotka eivät ole riittävän rohkeita yltääkseen hoviin asti, eivätkä toisaalta välitä koulun käynnistä riittävästi jäädäkseen alimpaan kastiin. Heidän otsaansa ei leimata minkään kastin merkkiä, täten heidät tuomitaan etsimään rooliaan koko aikuisikä. 

Äiti muistaa, miten pienestä saattaa saada “oudon”-leiman. Asema on helpompi menettää kuin saavuttaa. Pahaa aavistamaton poikaparka ei osaa edes aavistaa, kuinka merkittävä voi olla se yksi aamu, jolloin deodorantti jäi suihkuttamatta kainaloon. Kuinka helposti yhdet rikkinäiset sukat voivat muuttaa koko loppuelämän suunnan.

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.