Miten tunnistaa hengellinen väkivalta ja toipua siitä?

Hengellistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa, koska se on vielä hankalampaa kuin muiden väkivallan muotojen tunnistaminen. Hengellinen väkivalta on lähinnä verrattavissa henkiseen väkivaltaan, mutta siihen voi sisältyä myös fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Miten tunnistaa hengellinen väkivalta ja toipua siitä?

Hengellinen väkivalta on vallan väärinkäyttöä. Sitä ovat esimerkiksi: pelottelu, kontrolloiminen, manipulointi, syyllistäminen, solvaaminen ja kiristäminen. Hengellinen väkivalta on yksilöä vahingoittavia toimintatapoja, joita perustellaan hengellisistä lähtökohdista tai hengellisen yhteisön kautta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan hengellinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, jossa on uskonnollinen ulottuvuus. Hengellisessä väkivallassa usein uskonnollisen yhteisön arvostama johtaja tukijoukkoineen pyrkii vaikuttamaan yksilön ajatteluun ja toimintaan. Asetelma ei ole siis tasavertainen, koska toisen osapuolen ajatellaan edustavan jumalan sanaa ja totuutta. Uhrilla ei ole yleensä mahdollisuutta omien näkemysten esittämiseen tai mielipiteen ilmaisemiseen.

Joskus uskonyhteisöjen ongelmat tulevat päivänvaloon vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä, jonka vuoksi vahinkoa ehtii kokea tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Lisäksi koko ajan tulee uusia uskon yhteisöjä, joissa monissa esiintyy hengellistä väkivaltaa.

Hengellisessä väkivallassa hyödynnetään erilaisia vaikuttamisen tapoja. Lievimmillään se voi olla lempeää keskustelua, millä kuitenkin pyritään vaikuttamaan toisen ihmisen ajatuksiin. Pahimmillaan se on toisen ihmisen kokemusten ja todellisuuden ohittamista sekä vähättelyä ja manipuloivaa vallankäyttöä, uhkailua, nöyryyttämistä, sosiaalista eristämistä tai hyljeksintää. Se voi olla myös sen osoittamista, että yhteisön jäsenten mielestä olet väärässä.

Hengelliset arvot ovat yleensä yhteisön jäsenelle tärkeää ja herkkää aluetta, joten vaikuttamispyrkimykset ovat usein tehokkaita. Yhteisö saattaa väittää, että ne ovat välittämistä ja rakkautta, jolloin voi olla vaikeaa ymmärtää, milloin kyse on hengellisestä väkivallasta. Hengellisen väkivallan seuraukset ovat usein pitkään vaikuttavia ja moniulotteisia. Se perustuu pelon lietsomiseen; saatetaan pelotella, että ihminen joutuu kuoleman jälkeen paikkaan, joka on täynnä tuskaa ja kidutusta, mikäli ei elä kyseisessä uskon yhteisössä ja sen ohjeiden mukaan.

Uskon yhteisöstä lähteminen voi olla ihmiselle valtavan iso kriisi. Jos on lapsesta saakka uskonut Jumalaan ja viettänyt aikaa jossakin tietyssä uskon yhteisössä, eläen sen ohjeiden mukaan, voi yhteisöstä lähteminen tuntua kuin koko elämältä valuisi pohja. Kaikki omat ajatukset ja sen, mille elämän perustaa, täytyy tuolloin ajatella uusiksi.

Vahingollisinta ovat uskon yhteisöt, joissa lähtenyttä osapuolta aletaan karttamaan uskonnon pyhien kirjoitusten tulkinnan mukaisesti. Vaikka ympärillä olevat ihmiset eivät kuitenkaan varsinaisesti karttaisi, voi lähteneen ja uskon yhteisön sisälle jääneiden välille syntyä iso kuilu ajattelu- ja elämäntavan eroista johtuen.

Uskon yhteisöissä on kuitenkin myös hyviä puolia. Sen takia ne houkuttelevat puoleensa erityisesti epätoivoisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Usko voi antaa merkitystä elämälle, sekä lohtua ja toivoa lohduttomalle. Uskon yhteisöt voivat tarjota sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä yksinäiselle. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että joissakin uskon yhteisöissä käytetään hengellistä väkivaltaa ja on vakaviakin ongelmia.

Milloin huolestua?

Hengellistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa. Syynä siihen on, että sitä on vaikea hyväksyä, koska hengelliset asiat ovat niin henkilökohtaisia. Ne otetaan tosissaan ja yleensä uskontoon kuuluu ohjeita, joiden mukaan halutaan elää. Ohjeet tulevat esimerkiksi pyhistä kirjoituksista ja johtajilta. Seuraavaksi yhdeksän kriteeriä hengellisen väkivallan tunnistamisen tueksi:

• Todellisen vapaaehtoisuuden puuttuminen: uskon yhteisöön kuuluminen ei saisi sisältää minkäänlaista painostusta.

• Sensuuri: yhteisö rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua muunlaisiin näkemyksiin. Kielto ei välttämättä ole suora, vaan se voi olla epäsuora ryhmäpaine: kunnollisen uskonlahkon jäsenen ei tulisi haaskata aikaansa niin sanottuihin maallisiin asioihin ja tiedonlähteisiin.

• Ihmissuhteiden rajoittaminen: eri tavalla ajattelevat ystävät tulisi hylätä, sekä entinen elämä harrastuksineen ja vapaa-ajanviettotapoineen.

• Rahan käyttö: painostus ja kannustus antaa suuria määriä rahaa (tai omaan varallisuuteen nähden isoja summia) yhteisölle tai esimerkiksi lähetystyöhön.

• Seksuaalinen manipulaatio: uskonyhteisö antaa kovia määräyksiä seksielämään koskien. Kuten, milloin seksielämän saa aloittaa, kenen kanssa seksuaalista kanssakäymistä voi olla ja saako käyttää ehkäisyä.

• Vainoharhaisuus: jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla. Niitä voivat olla virallinen tiede tai lääketiede, viranomaiset ja yhteisöstä pois lähteneet jäsenet, sekä mielikuvitukselliset viholliset, kuten demonit.

• Voimakas painostus niitä kohtaan, jotka haluaisivat jättää uskonyhteisön tai entisten jäsenien houkutteleminen takaisin yhteisöön syyllistämällä heitä.

• Väkivallan hyväksyminen: yhteisössä hyväksytään väkivaltaa hiljaisesti, koska ei haluta huonoa mainetta. Se voi olla esimerkiksi parisuhteen sisällä tapahtuvaa väkivaltaa tai yhteisössä olevaa hengellistä, henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.

• Uusien jäsenien värvääminen: uusien jäsenten värväämiseen käytetään paljon aikaa, vaivaa ja rahaa.

Tunnistatko hengellisen väkivallan? Entä, oletko kokenut sitä?

Lähteet: Choosing therapy, MTV, Naisten linja, UUT, YLE

Teksti: Anne-Mari Valta