Suomessa joka toinen avioliitto päätyy eroon. Lisäksi moni avopari päätyy eroon. Näin ollen erotilanteet koskettavat isoa osaa suomalaisista lapsista. Lapsen asema ja oikeudet olisi turvattava erotilanteessa, mutta miten?
Eron jälkeen vanhempien tulisi sopia muutamista käytännönjärjestelyistä. Niitä ovat se, kuka tai ketkä ovat lapsen huoltajia, missä lapsi asuu ja on kirjoilla, kuinka tapaamiset toiseen vanhempaan järjestetään sekä se, miten raha-asiat hoidetaan.
Kaiken lähtökohta on se, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa myös eron jälkeen (Aiheesta voit lukea lisää täältä). Lapsella on siis oikeus tavata molempia vanhempiaan, asui hän kumman luona tahansa.
Joskus on kuitenkin niin ikävä tilanne, että toinen vanhempi on erosta niin vihainen, ettei kykene minkäänlaiseen yhteistyöhön ja samalla lapsen tapaamisetkin jää. Toinen vanhempi puolestaan voi yrittää vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmastaan.
Molemmat tilanteet ovat äärimmäisen vaikeita ja ikäviä lapsen näkökulmasta. Tällöin lapsen asema on eron jälkeen heikko ja lapsen oikeudet jäävät toteutumatta. Vanhempien tulisi tehdä kaikkensa, ettei lapsi kärsi tarpeettoman paljon vanhempiensa erosta.
Toisesta vanhemmasta ei saa puhua pahaa tai mustamaalata häntä lapselle. Mikäli vahinko on kuitenkin sattunut, pyydä anteeksi ja selitä, että sinulla oli huono päivä ja paha olla, mikä purkautui väärällä tavalla.
Vanhemmuus jatkuu eron jälkeen
Vanhemmuus jatkuu eron jälkeen, vaikka parisuhde päättyykin. Asiaa tulisi painottaa myös lapselle ja vakuuttaa hänet vanhempien ehtymättömästä rakkaudesta häntä kohtaan. Velvollisuus huolehtia lapsesta säilyy vanhemmalla eron jälkeen. Vanhempien erimielisyyksien ei tulisi vaikuttaa lapseen. Lasta ei saa esimerkiksi käyttää viestinviejänä vanhempien välillä, vaan heidän on kyettävä säilyttämään keskusteluyhteys lapsen asioissa.
Lapselle tulisi pystyä järjestämään turvallinen ja rakkauden täyteinen lapsuus molemmissa kodeissa. Vaikka vanhemmilla on itselläänkin ehkä vaikeaa eron jälkeen tai kiire mennä elämässä eteenpäin, on heidän annettava lapselleen riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia käsitellä vanhempiensa eroa.
Lapsen tunteet saattavat ailahdella eron jälkeen. Hän saattaa olla vihainen, surullinen, pettynyt ja kokea jopa syyllisyyden tunteita. Mahdollisiin syyllisyyden tunteisiin tulisi kuitenkin puuttua heti ja vakuuttaa lapselle, että hän ei ole vastuussa vanhempiensa erosta, eikä se ole hänen syytään.
Lapsella tulee myös olla mahdollisuus kertoa miltä hänestä tuntuu ja, mitä hän vanhempiensa erosta ajattelee. Tarvittaessa on turvauduttava ammattiapuun. Vanhempien ei tulisi myöskään kiirehtiä uuteen parisuhteeseen ja uusperhe-elämään eron jälkeen.
Miten turvata lapsen asema ja oikeudet eron jälkeen? Huomioidaanko lapsen tunteet ja tarpeet riittävän hyvin erotilanteissa?
Teksti: Anne-Mari Valta
Ei vielä kommentteja