Nauru pidentää ikää, sanotaan. Huumorilla ja nauramisella onkin iso vaikutus ihmisten elämissä – ja sillä on todettu olevan jopa terveyshyötyjä. Nauraminen vapauttaa hyvän mielen hormoneja, piristää mieltä, lievittää stressiä ja saa sydämen sykkimään verenkiertoa parantaen. Mutta entä sitten lasten huumori?
Lapsi oppii huumoria jo varhaisessa vaiheessa perheeltään, kavereiltaan, päiväkodissa sekä koulussa. Lisäksi huumorioppeja saadaan lastenkulttuurin ja median välityksellä. Lasten huumoria on kuitenkin tutkittu Suomessa yllättävän vähän, toteavat Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Tuula Stenius ja Turun yliopiston dosentti Juli-Anna Aerila Turun Sanomissa.
Huumori määritellään yritykseksi saada toinen hyvälle mielelle. Pienet lapset käyttävät huumoria leikeissään, jonottaessaan tai tilanteissa, joissa aikuinen puhuu lapsijoukolle.
”Aikuiset eivät aina tunnista lasten huumoria, vaan tulkitsevat sen keskittymiskyvyttömyydeksi tai aikuisen tahalliseksi ärsyttämiseksi”, kaksikko kirjoittaa nostaen esille käsitteen ”luokan pelle”, johon sisältyy ajatus, että lapsi kompensoi ongelmiaan pelleilemällä.
”Näin ei suinkaan aina ole, sillä osa ihmisistä näkee luontaisesti koomisuutta elämässä ja haluaa huvittaa toisia. Parhaimmillaan hupailijat tuovat ryhmiin iloa, yhteisöllisyyttä ja keveyttä. Hupailijoille pitäisi myös antaa tilaa hassuttelulle, eikä nähdä heitä häiriötekijänä”, Stenius ja Aerila kertovat.
Aikuinen määrittelee lasten rajat
Tutkijoiden mukaan huumorin aiheena on yleensä jokin yllättävä tai epäjohdonmukainen asia, kuten kukkuuleikissä piiloutuminen, kattilan käyttäminen hattuna tai tyynykasaan hyppääminen hassussa asennossa. Pienet lapset löytävät hauskuutta myös erityisesti eritehuumorista.
”Alle kolmevuotiaiden kanssa aikuiset puhuvat pissasta ja kakasta luontevan leikillisesti, mutta isompien lasten kanssa ne nousevat kielletyksi aiheeksi. Päiväkodeissa pissa-kakka-jutut voivat olla kiellettyjä, mikä lisää mielenkiintoa aihetta kohtaan entisestään”, Stenius ja Aerila huomauttavat.
Ilmiö jatkuu vielä koulussa eikä pieruhuumori ole vieras asia aikuisillekaan. Lasten huumorissa aikuisten rooli on kuitenkin merkittävä, sillä aikuiset määrittelevät huumorin rajat niin kodeissa, päiväkodeissa kuin kouluissakin.
”Aikuinen saattaa käyttää huumoria, jota lapset eivät ymmärrä. Suurin osa lapsista ymmärtää sarkasmia ja ironiaa vasta noin 10-vuotiaana. Aikuisen ei kuitenkaan tarvitse olla humoristi; riittää myönteinen suhtautuminen lasten huumoriin, jonka taitavaksi käyttäjäksi tullaan harjoittelemalla”, Stenius ja Aerila kirjoittavat.
Lapsi vasta opettelee huumoria
Huumorin käyttö opitaan ennen kouluikää, muttei ole helppo oppia, missä saa sanoa mitäkin. Monet vanhemmat ovatkin kokeneet kiusallisia hetkiä, kun lapsi on kommentoinut hyväntahtoisesti väärässä paikassa väärään aikaan. Vanhemman opeilla lapsi kuitenkin hioo taitojaan paremmaksi.
”Kun alle kouluikäinen lapsi keventää tunnelmaa vaikkapa hautajaisissa, aikuisten pitäisi ymmärtää, että lapsi vasta opettelee huumorin käyttöä”, Stenius ja Aerila muistuttavat.
”Lasten huumorin kukan puhjetessa aikuiset voisivat kysyä: onko tämä tylsää, ovatko lapset väsyneitä, olenko puhunut yksin liian kauan, onko odotusaika venynyt liian pitkäksi tai voisinko olla vähän leppoisampi”, he päättävät kirjoituksensa.
Lähde: Turun Sanomat
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja