Asuinympäristöllä voi olla monia vaikutuksia hyvinvointiin ja jopa terveyteen. Ruuhkavuodet on julkaissut aiemmin artikkelin siitä, miten tietynlainen asuinalue voi parantaa rintamaidon laatua. Nyt uusi tutkimus on havainnut, miten tietynlainen naapurusto voi heijastua lapsen painoon ja ruokavalioon.
Naapuruston sosioekonominen huono-osaisuus saattaa heikentää pikkulapsiperheiden ruokavalion laatua sekä lisätä lasten ylipainon riskiä, osoittaa Turun yliopistossa tehty väitöstutkimus. Tutkimuksen mukaan lasten ruokavalion laatu ja painoindeksi olivat yhteydessä sekä yksilö-, perhe- ja naapurustotason tekijöihin.
Pienten lasten vanhempien ruokavalion laatu oli selkeästi huonompi sosioekonomisesti huono-osaisilla asuinalueilla, ja vanhempien ruokavalion laatu oli edelleen yhteydessä lasten ruokavalion laatuun. Lisäksi huono-osaisilla alueilla asuvilla ja suuren ruokahalun omaavilla lapsilla oli suurempi ylipainon riski verrattuna hyväosaisilla alueilla asuviin ikätovereihinsa.
”On hyvin mahdollista, että hyväosaiset asuinalueet tarjoavat terveellisempiä ruokaympäristöjä verrattuna huonompiosaisiin asuinalueisiin, mikä voi kasvattaa terveyseroja lapsiperheissä”, väitöstutkimuksen tehnyt Saija Tarro kommentoi.
”Tällä on mahdollisesti kauaskantoisia kansanterveydellisiä seurauksia, koska ruokatottumusten tiedetään siirtyvän sukupolvelta toiselle. Asuinalueet tarjoavat hyvinkin erilaisen elintarvikevalikoiman ja siten kaventavat mahdollisuuksia ruokavalion parantamiseen tai ruokasuositusten noudattamiseen”, hän lisää.
Ylipaino on alkanut lisääntyä maailmalaajuisesti jo alkaen varhaislapsuudesta, jolloin lihavuuteen johtavat haitalliset elintavat, kuten ruokailutottumukset, alkavat muokkautua. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että lapsen syömiskäyttäytymisen piirteet sekä vanhemmuuteen ja sosioekonomiseen asuinympäristöönliittyvät seikat ovat yhteydessä ylipainon riskitekijöiden kehittymiseen varhaislapsuudesta alkaen. Eri tasojen välisiä yhteyksiä ruokavalion kokonaislaatuun ja painoon ei ole kuitenkaan ennen tutkittu.
Tutkimuksesta uudenlaisia näkökulmia neuvolatyöhön
Tutkimuksessa ilmeni myös, että vanhempien minäpystyvyys vaikuttaa olevan yksi tärkeä tekijä lasten ruokatottumusten kehittymisessä. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan henkilön luottamusta siihen, että hän onnistuu toimimaan tai käyttäytymään tietyllä tavalla ja selviytymään tilannekohtaisista haasteista.
Vanhemman minäpystyvyyden on aiemmin havaittu olevan yhteydessä lapsen terveyskäyttäytymiseen, kuten kasvisten ja hedelmien käyttöön. Vanhemman minäpystyvyyden ja lapsen kokonaisruokavalion yhteyttä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu.
Tarron väitöstutkimus tarjoaa uutta tietoa: se osoitti, että äidin korkeampi minäpystyvyyden tunne oli yhteydessä lasten korkeampaan ruokavalion laatuun. Vanhemman minäpystyvyys on osa-alue, jota ei nykyään neuvoloissa seulota. Tämä tutkimus tuo uudenlaisia näkökulmia neuvolatyöhön.
”Asuinalueiden sosioekonomiseen eriarvoisuuteen olisi kiinnitettävä huomiota osana kaupunkisuunnittelua ja terveellisiin ravitsemusvalintoihin kannustavien ympäristöjen luomista tulisi edistää. Lisäksi perheitä tulisi ohjata ja voimaannuttaa tekemään terveellisiä valintoja”, tutkija pohtii.
Tarro pyrki tutkimaan varhaislapsuuden ruokailutottumuksiin ja painoon liittyviä yksilö-, perhe, ja naapurustotason tekijöitä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tutkimus perustuu Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimuksen aineistoon.
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja