Monelle lapselle urheiluharrastus on tärkeä osa elämää. Urheiluharrastuksesta on lapselle monenlaisia hyötyjä. Lapsen kunto pysyy hyvänä, mistä on hänelle paljon etua koko elämän ajan. Mikäli harrastus on joukkuelaji, oppii lapsi sitä kautta tiimityöskentelyä ja muiden ihmisten kanssa toimimista ryhmässä. Lisäksi moni lapsi on saanut harrastuksensa parista elinikäisiä ystäviä. On tärkeää, että harrastuksen parissa jokaista lasta kohdellaan tasa-arvoisesti. Aina näin ei tapahdu.
Jotta harrastuksesta saisi parhaan hyödyn, harrastamista eivät saisi varjostaa negatiiviset asiat. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa lapsi haluaisi päästä osallistumaan enemmän joukkueensa peleihin, mutta hänestä itsestään johtumattomista syistä hänelle ei tarjoudu riittävän usein mahdollisuuksia olla kentällä.
Ylen artikkelissa vanhemmat ovat kertoneet tämänkaltaisesta lasten epätasa-arvoisesta kohtelusta joukkuelajeissa. Moni vanhempi kertoo kokeneensa, että “sisäpiirin” lapset saavat enemmän peliaikaa. Vaikka asia harmittaa, sitä ei välttämättä haluta ottaa esiin valmentajien kanssa, koska pelätään, että tästä voi olla haitallisia seurauksia omalle lapselle.
Valmentaja voi suosia tuttujen vanhempien lapsia
Toisinaan vanhemmat voivat kokea, että peliaikaa jaetaan osittain sen mukaan, kuinka paljon pelaajan vanhempi on sponsoroinut joukkuetta. Myös sellaiset lapset, joiden vanhemmat ovat valmentajien hyviä ystäviä, saattavat saada muita enemmän peliaikaa.
Jos valmentajat ovat hyvää pataa joidenkin lasten vanhempien kanssa, viettävät näiden kanssa paljon aikaa yhteisten saunailtojen merkeissä, tällä saatetaan kokea olevan vaikutusta siihen, kuinka paljon peliaikaa lapsi saa. On ymmärrettävää, että vanhempia harmittaa, jos oma lapsi ei saa yhtä paljon peliaikaa kuin muut vain siksi, että vanhempi ei ole valmentajan saunakaveri.
Veera-niminen vanhempi kertoo Ylen artikkelissa, kuinka hänen lapsensa koripallojoukkueelle kerättiin rahoitusta uusiin peliasuihin. Osa vanhemmista yritti Veeran mukaan vaikuttaa sponsoroinnilla siihen, että oma lapsi saisi peliaikaa. Veera toteaa, ettei valmentajien pitäisi antaa peliaikaa tällaisista syistä ja mielistellä vanhempia.
Artikkelissa haastateltavana ollut urheilupsykologi Satu Kaski antaa vanhemmille neuvoja sen suhteen, kuinka tulisi toimia, jos kokee, että valmentaja on toiminut epäoikeudenmukaisesti.
Kaski neuvoo, että omalta lapseltaan kannattaa kysyä, kuinka lapsi kokee tilanteen. Saattaa olla, että lapsella on asiasta erilainen näkemys kuin vanhemmalla. Lapsi esimerkiksi saattaa tietää vanhempaa paremmin, mihin päätökset peliajasta heidän joukkueessaan perustuvat. Jos lapsi kuitenkin kokee vanhemman tavoin, että suhtautuminen ei ole tasa-arvoista, vanhemman kannattaa puhua asiasta valmentajan kanssa suoraan.
Jos tästä ei ole apua, Kaski neuvoo, että kannattaa tiedustella muiden vanhempien kokemuksia liittyen asiaan. Jos muillakin on samankaltaisia kokemuksia, yhdessä voi miettiä, kuinka asiassa kannattaa edetä. Jos valmentajalla on esihenkilö, häneen voi myös ottaa yhteyttä.
Oletko sinä kokenut, että lastasi on kohdeltu epätasa-arvoisesti harrastuksen parissa?
Lähde: Yle
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja