Leikkiminen on tärkeä aktiviteetti lapselle, koska leikkiessä lapsi oppii ja kehittää monenlaisia eri taitoja. Moni vanhempi osallistuu lapsen leikkeihin, mutta samalla vanhempi voi tuntea paineita; leikkiaika voi olla pois muista askareista ja aktiviteeteista, jotka pitäisi päivän aikana saada hoidettua. Psykologilla onkin vanhemmille muistutus: aina ei tarvitse leikkiä.
Sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Etenkin pikkulapsiperheissä vanhempi tai vanhemmat osallistuvat usein lapsen leikkeihin ja vaikka he tekevät niin mielellään, saattaa mielessä pyöriä esimerkiksi kaikki kodin askareet, jotka jäävät leikkihetken vuoksi odottamaan. Psykologian tohtori ja psykoterapeutti Saara Salo Terveystalosta muistuttaakin, ettei lapsen leikkeihin ole pakko osallistua joka hetki herkeämättä.
Aivan varhaisimmassa vaiheessa leikin merkitys on se, että lapsi saa sen myötä myönteisen ja iloisen kontaktin vanhempiinsa. Kehityksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että lapsi pääsee leikkimään myös toiminnallisia leikkejä, joiden avulla lapsi harjoittelee motoriikkaa ja mielikuvitusta.
Moni vanhempi voi ajatella, että toiminnallisiin leikkeihin pitää osallistua täysillä, muttei näin kuitenkaan ole. Lapsi voi rakennella palikkatorneja tai järjestää teekutsut ilman vanhemman ohjaamistakin.
”Aikuisen ei tarvitse mennä syvälle sisään lapsen taitoleikkeihin. Me aikuiset emme enää tarvitse itse toiminnallisia leikkejä, eikä meidän tarvitse mennä samalle tasolle kuin lapsi. Lasta voi toki tukea ja ihailla, mutta jatkuvaa innostusta taitoleikit eivät vaadi”, Salo kertoo.
Kerro lapselle syy, jos et ehdi osallistua leikkeihin
Vaikka vanhemman ei tarvitse aina osallistua lapsen leikkeihin, ei se tarkoita sitä, että hän voisi jättää lapsen aina leikkimään itsekseen. Lapsi tarvitsee päivittäin myös vuorovaikutusleikkejä, jossa vanhempi on aidosti läsnä lapselleen. Tällaisten leikkien ei kuitenkaan tarvitse viedä koko päivää, vaan esimerkiksi sylitteleminen tai leikillinen painiminen voi viedä 10 minuuttia.
”Leikki on yhdessäoloa ilman sen suurempia tavoitteita. Siinä ei tarvitse olla järkeä tai tarkoituksenmukaisuutta. Sen tehtävä on kehittää mielihyvän tunnetta, joka on kaiken oppimisen ja kehityksen perusta”, psykologi sanoo.
Salo myös muistuttaa, että välillä on normaalia sanoa lapselle, ettei vanhempi ehdi nyt leikkiä.
”Lapselle on hyväksi oppia, ettei aikuinen hyppää heti käskystä hänen seurakseen. Hänelle on kuitenkin hyvä kertoa kieltäytymisen syy, esimerkiksi pyykkikoneen tyhjentäminen”, hän huomauttaa.
”Arkiaskareiden tekeminen kun on osa elämää”, Salo lisää.
Leikillisyys on tärkeää jokaiselle ikään katsomatta
Leikin lisäksi voidaan puhua leikillisyydestä, joka on Salon mukaan tärkeää jokaiselle pienestä lapsesta teiniin kuin vanhemmille itselleenkin. Leikillisyys-termin avulla leikin voi ymmärtää laajemmaksi käsitteeksi, kuten yhteiseksi hassutteluksi.
”Olemme sosiaalinen laji ja kontaktissa toisiimme leikin kautta. Kun olemme leikillisiä keskenämme, olemme hyvällä tuulella ja luomme positiivista yhteyttä toisiimme. Leikillisyys vapauttaa aivoissamme oksitosiinia eli mielihyvähormonia”, Salo kuvailee.
Miten leikillisyyttä voi harjoittaa isompien lasten kanssa? Teinin kanssa voi keksiä yhteistä mukavaa puuhaa kiinnostuksen kohteet huomioiden: jos teini tykkää leipoa tai vaikkapa lakata kynsiään, voi tästä tehdä yhteisen hetken. Lautapelit ovat myös mukava tapa viettää aikaa yhdessä lapsen iästä riippumatta.
Läsnäoloa ja positiivista vuorovaikutusta isompien lasten ja vanhempien välille voi rakentaa myös esimerkiksi syömällä yhdessä hyvin ja kyselemällä samalla lasten kuulumisia.
”Aina nuoret eivät kerro siinä hetkessä päivästään, sillä heitä ei voi pakottaa puhumaan. Silloin voi suunnitella ja puhua vaikka yhteisistä, tulevista lomamatkoista. Tärkeintä on luoda tunnelma, jossa pysähdytään ja rauhoitutaan yhdessä”, Salo kertoo.
Jos tekemisen ja leikkimisen keksiminen tuntuu vaikealta, voi avuksi ottaa leikkilaatikon tai puuhakaapin.
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja