Liikunnasta on monenlaista hyötyä kasvavalle lapselle. Pienen lapsen kohdalla urheiluharrastuksen liiallinen kilpailuhenkisyys voi kuitenkin latistaa innostuksen liikuntaa kohtaan. On tärkeää kuunnella myös lapsen omia toiveita sen sijaan, että automaattisesti oletetaan, että jokainen lapsi haluaa kilpailla.
Kilpailuissa asetetaan urheilijoita paremmuusjärjestykseen suorituksen perusteella. Jos liian pieniä lapsia lähdetään vertailemaan toisiinsa, lapsi saattaa kokea ahdistusta, mikäli hän ei menesty yhtä hyvin kuin muut. Tämä saattaa saada hänet pahimmillaan jopa tuntemaan vastenmielisyyttä urheiluharrastusta kohtaan.
Asiantuntijoiden mielestä lasten liikuntaharrastusten ei tarvitsisi olla niin kilpailupainotteisia
Liikuntafysiologian dosentti Eero Haapala toteaa Ilta-Sanomien artikkelissa, että turhanpäiväisestä kilpailusta voisi luopua lasten urheilutoiminnassa. Tavoitteellinen kilpaurheilu aloitetaan monissa seuroissa jo hyvin nuorena, usein jo ennen kuin lapsi täyttää kymmenen vuotta. Seuratoiminnassa menetetään hänen mukaansa lapsia, koska seurat valitsevat varhaisessa vaiheessa edustusurheilijoita. Sen sijaan, että keskitytään vain lahjakkuuksiin, olisi parempi panostaa siihen, että mahdollisimman moni lapsi jäisi harrastamaan lajia.
Haapala toteaa myös, että urheilumaailmassa valmentajan, seuran tai vanhempien toiveilla on usein hyvin suuri merkitys. Lapsella voi kuitenkin olla urheiluharrastuksensa suhteen myös muunlaisia ajatuksia kuin pelkkä menestyminen kilpailuissa.
Monipuolisuus on tärkeää lapsen liikuntaharrastuksissa
Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry:n erityisasiantuntija Heidi Rautajoki toteaa monipuolisuuden takaavan sen, että lapsen motoriset perustaidot kehittyvät hyviksi. Monipuolinen liikunta on edellytys terveelle kasvulle ja kehitykselle. Olisikin tärkeää, että lapsen liikuntaharrastukset olisivat monipuolisia. Hän pohtii, että nykyään lasten arki pyörii niin paljon somen ympärillä, että monipuolinen liikunta on jäänyt vähiin.
Heidi Rautajoen mukaan lasten aktiivisuutta voisi lisätä rajoittamalla digitaalisten laitteiden käyttöä. Vanhemmat voisivat hänen mielestään myös itse näyttää esimerkkiä lapsilleen suosimalla moottoriajoneuvoilla matkustamisen sijaan kävelyä tai pyöräilyä sellaisilla matkoilla, joilla tämä on mahdollista.
Eero Haapalan mukaan rasitusvammojen ja fyysisen loppuunpalamisen riskit kasvavat sitä mukaa, mitä yksipuolisempaa harrastaminen on. Hän kertoo myös, että monissa kansainvälisissä tutkimuksissa näkyy, että jos lapsi erikoistuu yhteen tiettyyn urheilulajiin varhaisella iällä, urheiluharrastus lopetetaan aikaisemmin.
Perhe voi harrastaa liikuntaa yhdessä
Jos lapsi tuntuu kovin haluttomalta harrastamaan liikuntaa ja viettää mielummin aikaansa älylaitteiden ja tietokonepelien parissa, häntä voi rohkaista liikkumaan siten, että koko perhe lähtee harrastamaan yhdessä urheilua. Sen lisäksi, että tästä on hyötyä kaikkien perheenjäsenten terveydelle, yhdessä liikkuminen on arvokasta perheen yhteistä aikaa. Jos ollaan sovittu tietty päivä viikossa, jolloin lähdetään koko perheen voimin harrastamaan kaikille mieluisaa liikuntamuotoa, on kaikkien helpompi saada itsensä liikkeelle. Jos sen sijaan urheiluharrastus on yksilöllistä liikuntaa, saattaa houkutus olla suurempi jättää menemättä harjoituksiin.
Nuorella iällä aloitettu liikuntaharrastus hyödyttää lasta koko elämän ajan. Mielenkiinnon syttyminen liikuntaa kohtaan onkin siksi eräs arvokkaimmista asioista, johon vanhemmat voivat lastaan kannustaa.
Lähde: Ilta-Sanomat
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja