Vastaako lastensuojelun julkisuuskuva todellisuutta? Selkään hengittämistä vai todellista välittämistä?

Suurin osa suomalaisesta lastensuojelusta on enimmäkseen ehkäisevää työtä, sekä varhaisen tuen antamista. Sen tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelu herättää silti voimakkaita tunteita, miksi?

Lastensuojelusta on tehty ”mörkö”, jolla pelotellaan ja jota myös pelätään, kerrotaan Seuran artikkelissa. Sillä uhkaillaan erilaisissa elämäntilanteissa eri tahojen toimesta, kuten esimerkiksi parisuhderiidoissa. Suojelulla on mörön maine, vaikka kyse on nykyäänkin samasta kuin ennenkin: hädässä olevien lasten ja perheiden auttamisesta. Lastensuojelun välttelyn taustalla on usein perheissä pelkoa: vanhemmat voivat pelätä menettävänsä lapsensa, jos näyttävät heikkouttaan.

Aiheettomia mielikuvia ja pelkotiloja oman lapsen menettämisestä, mutta myös ihmettelyä miksi lastensuojelu ei tee mitään

Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntijan, Annukka Paasivirran mukaan julkisessa keskustelussa esille tulleet rankatkin tapaukset saattavat tuoda perheissä mielikuvia huostaanotosta ja lietsoa pelkoa siitä, että oma lapsi vietäisiin raadollisesti omasta kotoaan pois. Asialla on myös kääntöpuolensa.

Toisaalta, kun lapset joskus tekevät toisilleen tai muille hirvityksiä, julkisuudessa alkaa kauhistelu ”miksi lastensuojelu ei toiminut ajoissa ja vienyt näitä lapsia turvaan”, kertoo Paasivirta.

Ehkäisevän työn lisäksi paljon muutakin

Ehkäisevä työ näkyy tutummin esimerkiksi terveydenhoitajan kysymyksinä perheen voinnista, opettajan sensitiivisestä tarkkailusta lapsen hyvinvoinnista tai vaikkapa päiväkodin kuulumisten vaihdossa. Näin saadaan tietää mahdollisesti väsyneistä vanhemmista, ja saada apua koko perheelle.

Paasivirran mukaan kyse ei ole kyttäämisestä, vaan herkällä korvalla olemisesta. Kuntien järjestämien palveluiden avulla pyritään saamaan lapset ja nuoret voimaan hyvin.

Ehkäisevän työn ulkopuolella on myös monia muita syitä, miksi lastensuojelun kanssa solmitaan asiakkuus. Yleisimpiä syitä ovat vanhempien uupumus, ristiriidat perheessä, riittämätön vanhemmuus, vanhempien osaamattomuus ja avuttomuus. Taustalla saattaa olla vanhemman mielenterveys­ongelmat, päihteiden väärinkäyttö, mutta myös lasten omat päihde- ja mielenterveysongelmat sekä koulunkäynnin vaikeudet.

”Lastensuojelu on paljon enemmän. Ensisijaisesti lasta ja perhettä tuetaan aina omassa kodissa ja elämänpiirissä”

Paasivirta muistuttaa, että kaikilla lapsilla ja perheillä on joskus vaikeuksia, mutta tavoitteena on tukea hyvää lapsuutta ja vanhemmuutta. Kaikki lapset tarvitsevat suojaa ja varjelua, joten lastensuojelun tarkoitus on vaikuttaa myönteisesti heidän kasvuoloihinsa. Myös vanhemmille tarjottu apu ja tuki auttaa vanhempia heidän kasvatustehtävässään.

THL:n vuoden 2019 lastensuojelutilaston mukaan lastensuojelun avohuollossa oli noin 53 000, ­sijaishuollossa noin 19 000 ja jälkihuollossa noin 9 000 lasta ja nuorta. Perhetyön palveluissa lapsi­perheitä oli vajaa 19 000 ja koti- ja lapsenhoito­palveluissa noin 14 000 lapsiperhettä. Jälkimmäiset kuuluvat Sosiaalihuoltolain piiriin.

Lue myös:

Sosiaalityöntekijöiden runsas vaihtuvuus kuormittaa lastensuojelun jälkihuollon asiakkaita: “Ei jaksaisi aina aloittaa jokaisen uuden ihmisen kanssa tutustumista uudestaan ja uudestaan”

5-vuotiaan leukemiaa sairastavan Lainan isä: “Jokaisen pitäisi viettää puoli tuntia elämästään lasten syöpäosastolla. Se auttaa laittamaan asioita kontekstiin.”

Lastensuojelun avohuollossa oli THL:n vuoden 2019 lastensuojelutilaston mukaan noin 53 000, ­sijaishuollossa noin 19 000 ja jälkihuollossa noin 9 000 lasta ja nuorta. Perhetyön palveluissa lapsi­perheitä oli vajaa 19 000 ja koti- ja lapsenhoito­palveluissa noin 14 000 lapsiperhettä. Jälkimmäiset kuuluvat Sosiaalihuoltolain piiriin.