Älypuhelinten haittavaikutukset lasten ja nuorten keskittymiskykyyn vaikuttavat entistä selkeämmiltä. Iltalehden artikkelissa erityisopettaja kertoo, millainen vaikutus hänen näkemyksensä mukaan kännyköillä on lasten opiskeluun.
Erityisopettaja Sasu Viitanen kertoo Iltalehden artikkelissa, kuinka oppilas saattaa pitää tunnilla puhelinta piilossa koulukirjansa välissä, koska hänen on nähtävä heti kiinnostava somevideo. Jos opettaja huomauttaa asiasta ja pyytää laittamaan puhelimen pois, seuraa tilanteessa sanaharkka. Tämän seurauksena opiskelurauha on mennyttä ja huomio on suuntautunut opiskeltavan asian sijasta puhelimeen.
Sasu Viitanen kertoo tutkimuksesta, johon osallistui kaksi koululuokkaa. Toisessa luokassa puhelimia ei käytetty ollenkaan ja ja toisessa luokassa niitä käytettiin. Kun luokkia vertailtiin keskenään, havaittiin, että sen luokan opiskelijat, jossa ei käytetty puhelimia, saivat parempia koetuloksia verrattuna toisen luokan opiskelijoihin.
Ei ole ihme, että Pisa-tulokset ovat heikentyneet viime vuosien aikana, jos oppilaiden mielenkiinto ei pysy tunnin aikana opiskeltavassa asiassa. Toisaalta puhelimet ovat osa nykyaikaa, eikä niistä ole mahdollista hankkiutua kokonaan eroon. Tämä ei olisi edes järkevää, sillä älylaitteiden avulla on mahdollista tehostaa oppimista ja tiedonhankkimista merkittävästi, jos laitteita käyttää oikein.
Liika on kuitenkin liikaa myös älylaitteiden käytön kanssa. Jos lapsi on niin imeytynyt puhelimeensa, että sen tuijottamiseen jähmettyneessä asennossa kuluu päivittäin useita tunteja, haittavaikutukset todennäköisesti ylittävät laitteen käytöstä saadut hyödyt. Jos lapsen vapaa-aika kuluu pääosin puhelimen äärellä, liikunnan osuus jää usein väistämättä vähäisemmäksi. Vähäinen liikunta johtaa fyysisen kunnon heikkenemiseen ja sitä myöten moniin muihin ongelmiin.
Vanhempi voi vaikuttaa lapsensa älylaitteiden käyttöön
Vanhempien on mahdollista vaikuttaa lapsensa älylaitteiden käyttöön tämän ollessa nuori. Kun lapsi alkaa lähestyä täysi-ikäistymistä, vanhempien vaikutusmahdollisuudet heikkenevät. Kannattaakin kiinnittää huomiota lapsen älylaitteiden käyttötapoihin jo pienestä pitäen.
Ensimmäinen tärkeä etappi on se ajanhetki, jolloin lapsi saa ensimmäisen oman älypuhelimensa. Kannattaa pyrkiä lykkäämään tätä hetkeä vanhemmalle iälle sen sijaan, että antaa älylaitteen vain muutaman vuoden ikäiselle lapselle. Pieni lapsi ei kykene itse kontrolloimaan esimerkiksi pelaamisensa määrää. Jos älylaite on käsillä ja lapsen on mahdollista pelata sillä kontrolloimattomasti, on todennäköistä, että hänen tulee pelattua liikaa. Tällä tavoin älylaitteet alkavat hallita suurta osaa lapsen elämästä jo varhaisesta lapsuudesta lähtien.
Sasu Viitanen toteaa, että sinnikkyyden ja ponnistelun puute näkyy nykyisin oppilaissa, mikä voi osaltaan selittää heikentyneitä Pisa-tuloksia. Hän jatkaa, että somealustojen rakenteet ovat väistämättä koukuttavampia kuin koulutyö. Tästä seuraa, että on hyvin vaikeaa keskittyä koulutyöhön, jos puhelin on vieressä. Viitanen on huolissaan erityisesti jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevista lapsista. Jos lapsi ei kykene hankkimaan itselleen riittäviä akateemisia taitoja kouluaikana, tällä voi olla haitallinen vaikutus hänen myöhempään elämäänsä ja hyvinvointiinsa.
Oletko sinä ollut huolissasi siitä, että älylaitteiden käyttö saattaa heikentää lapsesi koulumenestystä?
Lähde: Iltalehti
Teksti: Sonja
