Tutti on lapselle usein tärkeä lohtu. Moni vanhempi odottaakin kauhulla sitä hetkeä, kun tutista on luovuttava. Tutista vieroittamisen kanssa ei kuitenkaan kannata viivytellä, sillä pitkittynyt tutin ja tuttipullon luputus voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia suun alueella. Kuinka tutista voisi päästä eroon mahdollisimman lempeästi?
Eroon tutista viimeistään 2-3-vuotiaana
Jokaisella lapsella on oma tapansa rauhoittua. Siinä missä yksi saattaa kaivata uniriepua, toinen nukahtaa rinnalle ja kolmas taas tarvitsee tutin nukahtaakseen. MLL:n sivustolla muistutetaan, että erilaisten lohdukkeiden tarkoituksensa on rentouttaa ja rauhoittaa lasta, sekä lisätä hyvää -ja turvallista oloa. Tutin tai peukalon imeminen on monelle lapselle tapa rentoutua.
Lapset ovat yksilöitä ja myös lapsen imemisen tarve on hyvin yksilöllinen, sivustolla huomautetaan. Usein ensimmäisen ikävuoden loppupuolelle kuitenkin sattuu vaihe, jolloin imemisen tarve vähenee luonnostaan. Jos tutista ja pullosta vieroittamisen yhdistää tähän hetkeen, saattaa niistä luopuminen käydä lähes itsestään.
Jos tutti jää kuitenkin käyttöön tämän jälkeen, olisi siitä hyvä yrittää päästä eroon viimeistään viimeistään 2–3-vuotiaana. Pitkittynyt tutin ja tuttipullon käyttö voi MLL:n mukaan aiheuttaa purentavirheitä ja ohjata leukojen kasvua epäedulliseen suuntaan.
3 vinkkiä sujuvampaan vieroitukseen (Lähde: MLL)
Kun tutti on lapselle hyvin rakas, siitä luopuminen saattaa jännittää. Miten ihmeessä saan lapsen nukahtamaan ilman tuttia? Miten meidän öiden käy, kun lapsi on tottunut rauhoittumaan ainoastaan tutti suussa?
1. Milloin
Jos lapsi on hyvin kiintynyt tuttiin, hän ei todennäköisesti tule itse ilmoittamaan, että haluaa luopua siitä. Vanhemman onkin hyvin usein avustettava lasta ja päätettävä sopiva ajankohta luopua tutista. Moni lapsi kaipaa tutista saatua lohtua varsinkin sairaana ja väsyneenä. Vieroittaminen kannattaa yrittää ajoittaa sellaiseen ajankohtaan, jolloin lapsi on terve. Tutin luopumista ei kannata myöskään ajoittaa samaan aikaan muiden suurten muutosten kanssa, sillä jo yksin tutista luopuminen vaatii pieneltä voimia ja ponnisteluja.
Ensimmäiset yöt vieroituksen jälkeen voivat olla itkuisia ja lapsi saattaa heräillä tavallista useammin. Yksi vaihtoehto on yhdistää vieroitus vanhempien lomaan. Näin kenenkään ei tarvitse olla skarppina töissä tai päiväkodissa heti aamusta.
2. Miten
Kun tutti on lapselle hyvin tärkeä ja sitä käytetään paljon, voi olla helpompi rajoittaa sen käyttöä asteittain. Jos tuttia käytetään esimerkiksi leikkiessä, sen käyttöä voi aluksi rajoittaa esimerkiksi uniaikaan. Kun lapsi on löytänyt päiväsaikaan muita keinoja rentoutua, myös nukahtaminen ilman tuttia voi olla helpompaa. Toisissa perheissä suositaan ”laastari-tyyliä”, eli tuteista luovutaan kerralla ja nopeasti.
Vähän vanhemman lapsen kanssa voi jo keskustella ja miettiä yhdessä sopivaa aikaa ja tapaa luopua tutista. Viedäänkö tutti oravavauvoille? Heittääkö lapsi tutin itse roskiin? Annetaanko tutti joulupukille, joka puolestaan vie sen tontuille?
3. Johdonmukaisuus Vanhemmalta vieroitus vaatii päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta. Kun päätös tutista luopumisesta on tehty, tutteja ei osteta eikä niitä säilötä kaapeissa ”varmuuden vuoksi”. Lapsi saattaa tarvita tutin tilalle jonkun muun lohdukkeen, kuten turvallisen tuoksuisen unirievun tai pehmolelun. Lapsi saattaa alkuun heräillä enemmän ja olla itkuinen. Lapsi saattaa kaivata aiempaa enemmän syliä ja läheisyyttä, sillä vanhemman kanssa olo on turvallinen.
Vaikka ensimmäiset vuorokaudet ilman tuttia voivat olla haastavia kaikille, vähitellen ja vanhemman avulla lapsi tottuu uuteen arkeen ilman tuttia ja löytää uusia tapoja nukahtamiseen ja rauhoittumiseen.
Minkä ikäisenä teillä on vieroitettu tutista ja pullosta? Sujuiko vieroitus kivutta vai menikö siinä aikaa? Kommentoi ja kerro kokemuksesi!
Meillä sovittiin jo joulun alla ,että heti juhlan jälkeen annetaan tutit tontuille. Näin tehtiin. Tutit pussiin ja poika vei ne isänsä kanssa lähimetsään kuusen oksalle.. Tiesin ,että eka yö on vaikea, mutta sitten se lähtee helpottamaan.. Eka yö oli vaikea ja toinen samoin. Kolmas yö oli niin lähellä ettenkö hakenut sitä viimmeistä piilossa olevaa tuttia ja antanut sitä lapselleni.. Oli näes aikaisemmin,ennen joulua mennyt yksi tutti rikki ja poikani pelleili sen kanssa,kun eihän sitä voinut imeä. Otin sen ja laitoin kaappiin jostain syystä. Silloin kolmantena yönä poikani itki ,pyysi tuttia ja selitin taas sadannen kerran miten tontut vei ne.. Kuului itkuinen ääni, että anna edes se rikkinäinen… Silloin tuli kyyneleet ja piti olla tosi TOSI KOVANA ,etten antanut periksi..