Minun Espanjani on valon maa

Kaupallinen yhteistyö Espanjan matkailutoimisto (Tourspain)

Olen rakastunut. Tiedättekö, olen sielultani espanjalainen. Tuntuu kuin olisin ollut aina täällä. Espanjassa on samaa elävyyttä ja hiukan romanttista sielua, niinkuin minussa. Minulla on sata tarinaa täältä – auringon ja valon maasta.

Kahdeksan vuotta sitten päätin muuttaa elämässäni jotain, tehdä jotakin sellaista, mitä useimmat pitivät hulluna. Muutin nimittäin seitsemän lapsen kanssa yksin Espanjan aurinkorannikolle. Muuttopäätös sinetöityi, kun kouluikäiset lapset saivat paikan aurinkorannikon suomalaisesta koulusta. Tuo päätös on ollut elämäni paras päätös.

Teen paljon retkiä lasten kanssa. Seikkailemme kaikkein eniten luonnossa, sillä se antaa aina uutta koettavaa. Espanjassa minua viehättää sen monimuotoisuus. Sieluni maisemaan ovat painautuneet vuoret. On mahtava herätä asuntoautossa lasten kanssa ja katsella, kuinka aikaisin aamulla pilvet lepäävät raskaina vuorten yllä. Ja kun päivä valkenee, pilvien uninen massa vaihtuu utupilvien keveyteen. Joinain päivinä vuorten terävät reunat kulmittuvat niin, että geometristen muotojen rytmi tuo mieleen espanjalaisen arkkitehdin Antoni Gaudín uskomattoman kyvyn nähdä symmetria siellä, missä muut eivät sitä nähneet. Vuoret ovat tuoneet myös minulle uuden vaeltamisharrastuksen. On uskomatonta vaeltaa vuoristossa tai jokivaelluksilla. Niistä jokainen on seikkailu. Parasta on, että voi mennä yksin, mutta myös yhdessä lasten kanssa, sillä Espanja on ihanan lapsiystävällinen maa.

Espanja on suuri maa ja oikeastaan niin monimuotoinen, että se saa minut yhä uudestaan ja uudestaan hämmästymään. Samaan aikaan pääsee laskettelemaan Sierra Nevadaan tai nauttimaan hellepäivästä aurinkorannikon rannoille. Voi lähteä katsomaan pieniä valkoisia kyliä, joiden kujat oikein kutsuvat tutkimaan ja tutustumaan. Kapeiden kujien viehätys ei koskaan lopu. Niiden syliin kätkeytyy romanttisia puutarhoja, pieniä tavernoita, salaisuuksia, jotka ovat jääneet ilmaan. Vaikka Espanjassa on paljon ihmisiä aina löytyy jokin kuja, paikka tai rannan poukama, jossa ei ole ketään.

Mitä kaikkea Espanja tarjoaakaan?

Pienten kylien lisäksi löytyy valtava määrä historiallisia kaupunkeja, kuten yksi lempipaikkani Gordoba. Siellä historian tuntu seuraa joka askeleella. Ilmassa on tuoksu, joka kertoo ajasta aikain kulkeneen tämän paikan läpi. Vaikka laittaisin silmät kiinni aistin sen.

Espanjassa maan antaman kasvun ihme jaksaa yllättää. On kerta toisensa jälkeen ihmeellistä nähdä valtavat kymmenien kilometrien pituiset aurinkokukkapellot, appelsiinipuulaaksot tai oliivi-ja mantelipuiden täyttämät rinteet. Ne ovat sellainen näky, ettei niitä oikein osaa sanoin kuvata, ne täytyy itse kokea. Taiteilija minussa palaa sisälläni vahvana. Värit ovat puhtaita ja kirkkaita ja luovuutta ei tarvitse etsiä.

Espanjassa eläminen on muokannut elämänrytmini täysin uudestaan. Vaikka tekisin töitäkin, minusta silti tuntuu aina, että olen kuitenkin vähän lomalla. Ja se tunne rentouttaa ja rauhoittaa elämänrytmin. Tuntuu, että jää aikaa ihastella luontoa, nauttia ihmisten kanssa olemista aivan uudella tavalla. Elämässä on värit, tuoksut, musiikki ja rytmit. Espanjassa on aina aikaa pysähtyä.

Ja sitten on meri. Meri, joka muuttaa muotoaan, väriään ja tuoksuaan lämpötilan mukaan. Sen lisäksi, että ranta on kuin suuri piirustustaulu ja meri seikkailupuisto, niin jaksan aina hämmästellä meren voimaa.  On ihmeellistä ajatella, kuinka aallot löivät rantaan, yhä uudestaan ja uudestaan, niinkuin ne ovat lyöneet aikojen alusta saakka. Väsymättä.

Espanja jättää jäljen sydämeen

Usein kävelemme paljain jaloin rantahiekassa, aallot pyyhkivät jälkiä pois sitä mukaa, kun astelee. Mietin, kuinka me ihmisetkin jätämme tänne jälkiä, jotka kuitenkin lähes aina pyyhkiytyvät pois, mutta onnellisimmat muistot jäävät aina sydämeen. Ja ajattelen, että kuinka ihana asia on, että voin antaa lapsilleni lämpimien päivien onnellisia muistoja. Sellaisia, joissa voin olla oikeasti läsnä lasten kanssa. Sillä se mikä on iso ero Suomeen, niin täällä ulkona oleminen ja tekeminen yhdessä on niin iso osa arkea, että niin lapset kuin minä itsekin olemme paljon vähemmän tietokoneilla ja kännyköillä. Uskon myös, että lapsemme saavat paljon uudenlaisia näkökulmia elämään, kun he oppivat, että on monenlaisia tapoja elää ja olla onnellinen.

Ajatuksissa siirryn William Blaken sanoihin: ” Nähdä maailma hiekanjyvässä ja taivas kedon kukassa, kannattaa kädessään loputtomuutta ja viettää ikuisuutta tunnissa.”

Espanjan auringon alla, on hetkiä, jolloin minusta tuntuu täsmälleen tuolta. Espanja on maa, joka on antanut minulle siivet.