Teksti: Mami Mixtuura
On erilaista elää perheen ainoana lapsena kuin sisarusparven keskellä. Vanhempien jakamattoman huomion saaminen on helpompaa, kun ei ole siskoja ja veljiä kilpailemassa siitä. Lapsiluvun jääminen yhteen ei ole aina vanhempien päätös ja he saattavatkin kokea syyllisyyttä sisarusten puuttumisesta. Sitkeässä tuntuu olevan myytti, jonka mukaan ajatellaan, että perheen ainoasta lapsesta kasvaa automaattisesti itsekäs. Vaikuttaako sisarusten puuttuminen lapsen itsekkääseen käyttäytymiseen?
Jokainen perhe on erilainen ja ainutlaatuinen. Jossain perheessä on yksi lapsi ja jossain lapsia vilisee jaloissa enemmänkin. Lapsiluvun jäädessä yhteen, se voi olla tietoinen päätös tai tahdosta riippumaton asia. Vanhemmat saattavat kokea syyllisyyttä, jos perheen ainut lapsi kokee yksinäisyyttä. Toisinaan lapsi voi kaivata kovasti sisarusta ja kertoa toiveensa toistuvasti vanhemmilleen.
Useamman lapsen perheessä tulee automaattisesti treenattua monia elämässä tarvittavia taitoja kuten oman vuoron odottamista, neuvottelemista, riitelyjä ja niiden ratkomista sekä erilaisten tunteiden käsittelyä, todetaan Ylen artikkelissa. Nämä taidot kehittyvät kuitenkin läpi elämän ja niitä voi yhtä hyvin oppia muuallakin kuin kotioloissa.
Perheen ainoa lapsi
Yhden lapsen perheessä eläminen on monella tavalla erilaista, kuin sisarusparven keskellä eläminen. Vanhemmat ovat saattaneet haluta vain yhden lapsen tai halusta huolimatta enempää lapsia ei ole ilmaantunut. Ylen tekstissä todetaan, että moni vanhempi pohtii yhden lapsen asemaa ja saattaa tuntea syyllisyyttä sisarusten puuttumisesta.
Hyviä puolia, että on perheen ainut lapsi
Se, että on perheen ainut lapsi ei tarkoita automaattisesti sitä, että elämä olisi kurjempaa ilman sisarussuhteita. Perheen ainut lapsi voi kokea yksinäisyyden sijaan ainoana lapsena olemisen hyväksi asiaksi. Iltalehden tekstistä nousee esiin monia positiivisia asioita liittyen yhden lapsen asemaan: vanhemmilta saa runsaasti huomiota, omatoimiseksi oppiminen helppoa ja mahdollisuus luoda merkittäviä ystävyyssuhteita, jotka voivat olla lähes sisarussuhteiden kaltaisia.
Kasvatuksella on iso merkitys
Iltalehden tekstin mukaan, perheen ainokaisesta lapsesta ei automaattisesti tule itsekästä ja yksinäistä. Tekstissä Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola toteaa, että sisarusten lukumäärää oleellisempaa on lapsen persoonallisuus, lapsen saama kasvatus ja suhde vanhempiinsa. Yhteiskunnalla on myös vaikutusta päiväkodin ja koulun kautta. Lapsen normaalin kehittymisen kannalta sisarussuhteita isompi merkitys on saadulla kasvatuksella ja kohtelulla, kerrotaan Ylen tekstissä. Esimerkiksi vanhempien tunnekylmyys lasta kohtaan tai lapsen kaltoinkohtelu ovat kehitykselle riski.
Opi huomaamaan lapsen tarpeet
Vanhempien on tärkeä oppia kuuntelemaan lapsen tarpeita ja järjestää lapselle sopivasti tekemistä hänen luonteensa huomioon ottaen, todetaan Ylen tekstissä. Seuraa ja virikkeitä ei yhden lapsen perheessä automaattisesti ole samalla tavalla kuten monilapsisessa. Tekstissä nousee esiin myös riski siihen, että vanhempi saattaa liiaksi suojella ainoaa lastaan.
Vinkit yhden lapsen vanhemmille: (Lähde: Yle)
- Auta lasta harjoittelemaan sosiaalisia taitoja
- Järjestä lapselle seuraa ja mahdollisuuksia ystävyyssuhteiden luomiseen
- Keskity lapsen tarpeiden kuuntelemiseen
- Anna lapselle kaikenlaista palautetta: ruusut ja risut → On tärkeää, että lapsi oppii käsittelemään myös epäonnistumisia
- Älä koe syyllisyyttä, että lapsella ei ole sisaruksia
Mikä on sinun kokemuksesi: Kasvaako ainoasta lapsesta itsekäs?
